lauantai 15. toukokuuta 2010

Ansteys Beach, Durban

Maanantai 10.5.2010

Maanantaisen päivämme Ansteys Beachilla täytti kävelyretki, jonka tarkoituksena oli päättyä Durbanin valtaisaan satamaan. Parisen tuntia hiekkarantaa pitkin raahauduttuamme totesimme matkan olevan kenties liian pitkä, joten päätimme käännähtää takaisin päin ja kotia kohti. Matkalta tarttui mukaan kuitenkin rutkasti simpukota sekä aurinkoa. Nälkäisinä kotiin palattuamme valmistimme jälleen itsellemme mitä mainioimmat George-burgerit ja herkkua oli! Loppuilta sujui jälleen tuttuun tapaan grillin sekä biljardin parissa.

Piljardin parissa.

Kepin varressa Topi.


Tiistai 11.5.2010

Kovasta yrityksestä huolimatta emme olleet vielä tällekään päivälle mitään erikoisempia aktiviteettejä saaneet haalittua, joten ohjelmassa oli jälleen kerran rannalle pötkähtäminen. Sinnepä sitten menimmekin koko konkkaronkka.

Onnellisen tietämättöminä rantahietikolla, muiden nukkuessa, allekirjoittaneen raapustaessa hyvin keskittyneesti sanoja ristisanatehtävään, saapuikin seuraksemme melkoisen kostea yllätys. Mereltä rymähti nimittäin yht'äkkiä sen verran suuri aalto, että se pyyhkäisi koko seurueemme ylitse ja nappasi mukaansa pari rannalla torkkujaa sekä rutkasti nukkuvien auringonpalvojien omaisuutta. Toisaalta herätys oli sen verran virkistävä, että suurin osa tavaroista saatiin meren syövereistä pelastettua. Saldona pari rikkoutunutta matkapuhelinta, märkää rahaa, kaksi meren syömää t-paitaa sekä kovasti hiekkaisia ja märkiä pyyhkeitä, reppuja, laukkuja ynnä muuta.

Kuivalla rannalla.

Märkiä tavaroita.

Näin ollen aivan valtavilta menetyksiltä onneksemme säästyimme ja kaiken lisäksi kaksi muutakin asiaa säilyivät kuin ihmeen kaupalla kuivana. Nimittäin kamerat sekä Ville. Ville oli nimittäin siirtynyt rannalta juuri sopivasti ravintolan puolelle syventymään kaunokirjallisuuteen ja aivan sinne saakka ei tämäkään aalto yltänyt. Vaikka herralta kuitenkin rannalle unohtuneet matkapuhelin sekä Sampo Tenniskoulu t-paita rytäkässä menettyikin, voitaneen kuitenkin todeta, että lukeminen kannattaa aina.

Illalla tuttuun tapaan biljardia sekä grilliä.

Kepin varressa Jussi.

Kepin varressa Ville.

Keskiviikko 12.5.2010

Koskapa emme vielä keskiviikoksikaan olleet sen kummempia touhuja saaneet järjestymään, oli vuorossa kaupunkipäivä. Majapaikkamme sijainnista Durbanin valtavan sataman kaupunkia ajatellen aivan väärällä puolella johtuen oli vaihtoehtoinamme joko julkinen liikenne taikkapa sitten taksi. Tietysti halusimme olla taloudellisia ja ennen kaikkea myöskin tutustua hieman ympäristöömme, joten päädyimme julkiseen liikenteeseen. Näinpä lähdimme heti aamupalan jälkeen raahautumaan Bluffin ostarille, mistä kombikyytiä olisi kaupunkiin tarjolla. Ja tulihan se kyyti sieltä. Ja sillä ajelimme sataman liepeille, mistä päätimme jatkaa loppumatkan jalkapelillä.

Sataman laivoja pällistellessämme poikkesimme samalla paikalliseen kulttuurikeskukseen BAT Centreen, missä nautimme hieman virvokkeita sekä kuulostelimme paikallisen soittajasedän kitarointia. Seuraavaksi pyörähdimme jälleen kerran matkamme varrella sijaitsevassa Ushaka Marine Worldissa, mistä vatsaamme tarttui hieman ruokaa ja kasseihimme jotakin muita asioita.

Lepakkokeskuksessa.

Vatsat sekä merimaailman myymälät palkittuina jatkoimme matkaa kohti päivän pääetappia eli Sun Coast Casinoa. Ennen pelailemisen maailmaan siirtymistä päätimme kuitenkin käydä vielä pyörähtämässä Durbanin hienolla jalkapallostadionilla, minkä huipulle matkasimme hissillä maisemia pällistelemään. Hienot olivat. Sitten pienen virvoitusjuomahetken jälkeen casinolle haalimaan voittoja, jotka tällä erää jäivät kuitenkin valitettavasti jakajan taskuun.

Stadioni sekä näkymät huipulta.



Sun Coast Casino.

Riittävästi rahaa tuhlattuamme nappasimme taksin takaisin kotia kohti. Onneksi muistikuvamme siitä, missä majailimme oli riittävän hyvät, sillä autonkuljettajallamme ei osoitteesta kovinkaan vahvaa hajua ollut. Hienosti löysimme kuitenkin perille perinteisten iltatouhujen, grillin sekä biljardin pariin.

Kepin varressa Johanna.


Torstai 13.5.2010

Kassinhankintapäivä. Eli ostarille ja kassi kainaloon. Ehkäpä sitä saadaan kuin saadaankin kaikki tavarat matkaan ja kotiin asti. Saa nähdä. Illalla grillin sekä biljardin lisäksi hieman rannalla käveleskelyä. Ja nukkumaan hyvissä ajoin.


Perjantai 14.5.2010

Vihdoin viimein oli ensimmäisen varsinaisen touhuamisen vuoro! Kellot pärähtivät tänä aamuna huoneistossamme soimaan jo hyvissä ajoin eli klo 5.20 paikallista aikaa. Reippaan, tosin tarvikkeiden vähyydestä johtuen sitäkin niukemman, aamupalan jälkeen pihalle ja siellä vaanivaan taksiin. Suuntanamme jälleen vanha kunnon Durbanin satama sekä siellä odotteleva Elangeni-niminen kalastusalus.


Innokkaat kalmiehet laiturilla.

Johanna taustallaanaluksemme Elangeni.
Kaupunkia mereltä käsin.

Kapteenimme Jerryn saavuttua apumiehinensä Russelin kanssa paikalle sekä kalastusseurueemme siirryttyä laivan kannelle nököttämään otimme kurssin ulos satamasta ja kohti isompia vesiä. Mereltä käsin kaupunkikin näytti jälleen ihan toisenlaiselta ja vesillä merikin tuntui ihan toiselta kuin rannalta käsin. Näinpä meni osalta kalastajista aika merenelävien narraamisen sijaan pikemminkin laidan yli kurkisteluun sekä kajuutassa pötköttelyyn...

Matkalla varsinaiseen kalastuspaikkaamme yritimme narrata uistelemalla myös hieman isompia kaloja. Yksi tärppi saatiin. Kuulemma barracuda. Sääli, ettei kala kuitenkaan tahtonut veneeseen saakka kivuta. Perille oikeaan ottipaikkaan päästyämme alkoikin sitten varsinainen kalastelu ja sepäs oli lystiä se. Ja kalojakin tuli. 32 sekä pois heitetyt. Kapteeni vei yhden. Me veimme loput. Mainio reissu. Kerrassaan.

Päivän kalansaalis.

Kaupan kautta kotiin päästyämme sekä kovasti nälkäisinä laitoimme tietysti jälleen grillin kuumaksi ja nautiskelimme välipalaksi kuusi eri maukasta vonkaletta. Hyviä olivat kalat. Pienet iltapäiväunet nautiskeltuamme odottelimme vielä hetken aikaa oikean nälän saapumista ja siirryimme jälleen, kuinkas ollakaan, kalan grillaamisen pariin. Illalliseksi valmistimme grillissämme varsinaisen kalakimaran, joka sisälsi tällä erää kuusi erilaista kalaa. Yhden suuren ja viisi pienempää. Yksi suuri ja erilainen kala jätettiin seuraavalle päivälle. Eikäpä muuten näitäkään aivan kaikkia jaksettu loppuun asti nakertaa. Mutta hyvää oli. Paitsi yksi kala. Se ei ollut hyvää. Onneksemme niitä taisikin olla vain yksi. Hyviä kaloja on vielä lauantaille 19. Taitaa mennä kalansyönniksi koko päivä...

Kalakimara pöydällä.

Kalakimara grillissä.

Kalakimara syötynä.


Lauantai 15.5.2010

Aamu alkoi lepäilyn merkeissä. Olihan edellisiltana naposteltu mahan täydeltä kalaherkkuja ihan yömyöhälle saakka sekä asti. Sitten odottelemaan päivän seikkailua hevosten maailmassa. Lähdön oli tarkoitus olla klo 13.30, mutta noin klo 11.45 paukkasi huoneistoomme sisään respan peukkumies ja kertoi, että noutaja onkin tulossa jo kello 12.15. Sepäs se vaan meille passasi hyvästi, sillä pilvisen sään johdosta ei oikein uloskaan huvittanut mennä notkumaan.

Ja sitten odoteltiin. Tuttuun tapaan noutaja saapui rutkasti myöhässä, mutta eipä se menoa haitannut. Hevosteluseurueemme Johanna sekä Topi hyppäsi heppatyttöjen kyytiin ja sitten mentiin. Tai oikeastaan heppatädin kyytiin, jossa oli jo valmiiksi pari heppatyttöäkin. Ja sitten suhattiin tallille heppoja katsastelemaan. Ja juurikin silloin, kun oli aikamme ruveta hevosten selkään kapuamaan, alkoi myöskin satelemaan vettä melkoisen rutkasti. Näinpä ratsastusretkellemme mukaan tulossa olleet intialaiset pojat ja tyttö sekä yksi ei-intialainen tyttö alkoivat hommaa jänistämään ja siirsivät omat ratsastelutouhunsa seuraavalle päivälle. Meillehän tämä ei tokikaan sopinut, sillä huomenissa olisimme jo kovasti toisella puolella maata ja näin olle näiden hevosten ulottumattomissa. Näinpä siis kapusimme ratsaille ja lähdimme kolmen iloisen heppatytön opastamina koluamaan Durbanin metsiä sekä rantoja. Hevosen selästä käsin.

Johannan hevoinen oli nimeltänsä Flare ja Topin hevoinen totteli nimeä Hurricane. Varsinaiseksi hurrikaaniksi häntä ei kyllä varsinkaan alkumatkasta voinut kutsua, sillä hieman hidasta oli hepoherran löntystely. Toisaalta oikeiden otteiden löydyttyä alkoi tämäkin hevoinen kulkea huomattavasti joutuisammin. Reittimme kulki ensin hetken matkaa kanavan vartta pitkin, sitten vanhan lentokentän reunamilta metsän läpi mistä rymähdimme hetkeksi aikaa jonkin sortin teollisuusalueelle ja sen kautta rantaan. Rannalla juoksivat hevoiset ees ja sitten taas, ratsatajat istuskelivat kyydissä. Ja sitten takaisin.

Hevoistelemassa.

Välillä mentiin lujasti ja kovaa. Ravurit laukkasi ja hevoiset juoksenteli. Se oli hauskaa se. Ja koko ajan satoi vietävästi. Ja meressäkin käytiin hieman pyörähtämässä. Ja metsässä väisteltiin oksia sekä puita. Reilun parin tunnin kuluttua olimme takaisin lähtöpisteessä. Eipä olisi hevosurheilun olevan ollenkaan noinn lystikästä. Hieman kyllä reidet pääsivät väsähtämään. Ja sitten hevostädin kyydillä takaisin kotosalle.

Nälkä oli kova ja vaatteet märkiä. Kuivaa ylle ja Green Dolphiniin täyttämään vatsaa burgereilla ennen illan grillailua. Tänään grillimestarina hääräilevä Jussi kokkasi yllätykseksemme kalaa. Siinäpä se loppuilta sitten jälleen menikin mukavasti. Kalaa syöden.

Aamulla kohti Kapkaupunkia.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Takaisin Durbaniin!

Perjantai 7.5.2010Tasaa kaikki
Viimeinen Swazimaalainen päivä! Laatuaikaa internetissä sekä asioiden hoitelemista kaupungilla. Illalla tapahtui myös sellainen ihme, että Mr. Zondi suvaitsi vihdoin viimein saapua haastattelun meille pojille antamaan. Ihan kotiin saakka tupsahti hän. Saatiinpa siis sekin asia pois päiväjärjestyksestä. Hoitelimme myös viimeiset pakkailuoperaatiot ja saimme kuin saimmekin kaikki tavarat mahtumaan mukaan. Paino vielä hieman jännittää, joten täytynee etsiskellä jonkinlainen puntari jostain päin Durbania tai ainakin ennen kuin aletaan todenteolla lentelemään pitkin eteläistä Afrikkaa. Siinähän se ilta sitten pääasiassa sujahtelikin. Aamulla kohti Durbania!


Lauantai 8.5.2010 Back to Durban!

Matkamme aikana keräämämme kaukojännitteisyyden purkautumisen huipentuma lienee tämä kyseinen lauantainen aamu, sillä koskapa halusimme tällä erää olla varmoja, että ehdimme takuuvarmasti ensimmäiseen kombiin, joka kohti Durbania lähtee, oli kello herättelemässä jo klo 5.14 ja taksitkin, kyllä vaan, kaksi kappaletta, sillä yhteen emme tavaroinemme olisi millään sopineet, tilattu jo edellisiltana. Melkoista suunnitelmallisuutta siis. Näinpä siis heräsimme, söimme aamipalat, hyvästelimme rakkaan majapaikkamme Our Dweling Placen sekä vuokraemäntämme Inaldan ja hyppäsimme takseihin.

Kombiasemalla olimme jälleen kerran hyvissä ajoin, mihin olimme kovasti tyytyväisiä. Edelliskerrasta olimme näet oppineet, että takapenkillä saattaa muutaman sadan kilometrin matkalla alkaa hieman puristaa, joten varasimmepa tällä erää paikkamme kombin keskivaiheilta, missä saimme kivat kahden hengen pankit, joihin ihan mukavasti kaksi henkeä mahtui istumaankin. Ja ajoissa kun olimme, tulipahan taas odoteltua. Pikkuhiljaa kombi kuitenkin täyttyi. Ja vielä vähän odoteltiin. Ja sitten lähdettiin. Noin klo 8.30.

Matka sujui mukavasti. Tilaa oli riittämiin ja väsymystä sen verran, että torkkuminenkin onnistui vallan mainiosti. Rajallakin hommat sujuivat tällä erää oikein reippaasti, joten eipä tarvinnut alkaa uusia kyytejä etsiskelämään. Eli matka jatkui. Ja jatkui. Ja sitten olimmekin jälleen kerran Durbanissa. Vielä pudoteltiin ihmisiä sinne ja tänne pitkin kaupunkia. Meidätkin kombikuski lupasi viedä hostellillemme saakka ja jäimme kyytiin ihan vihoviimeisiksi matkustajiksi. Jälleen suhailtiin sinne ja tänne, mutta eipä löytynyt hostelliamme. Päätimme siirtyä taksiin.

Back in Durban!

Nappasimme jälleen kerran pari taksia ja lähdimme ajelemaan kohti Ansteys Beach backpackers -hostellia, jossa oli tarkoituksenamme kahdeksan seuraavaa yötä nököttää. Ja olipas se kaukana. Tai ei oikeastaan, mutta sataman eteläpuolella kuitenkin. Ja satama on täällä melkoisen suuri. Ja se piti kiertää. Ja sitten olimmekin vihdoin viimein perillä. Ja menimme sisäänkirjoittautumaan.

Ja kävipäs aika hyvästi. Olimmepas nimittäin varanneet itsellemme ihan ikioman neljän hengen huoneen, mutta koskapa se olikin annettu jollekin muulle, saimmekin ihan ikioman kaksion kaikilla herkuilla, kuten kunnon keittiöllä, kahdella kylpyhuoneella sekä parvekkeella merinäköalan ynnä oman grillin kera! Ja rantaankin on peräti 30 metriä. Naimiota!

Ansteys Beach Backpackers.


Näkymä parvekkeelta.

Makailuhuone!
Keittiö.
Iloisesta järkytyksestä toivuttuamme päätimme lähteä tallustamaan kohti elintarvikemarkettia hankkiaksemme elintarvikkeita. Reittiohjeet respasta saatuamme lähdimme tepastelemaan kohti Spar-markettia, mutta kovin pitkälle emme ehtineet ennen kuin meidän eteemme pysähtyi henkilöauto. Sieltäpä alkoivat setä ja täti huutelemaan, että olettekos kauppaan menossa? Mepäs siihen sitten, että tottahan toki. Siihen setää ja täti sitten, että tulkaahan kyytiin. Ja mepäs siihen sitten, että tottahan toki. Ja sittenhän meille selvisikin, että nämä kyseiset setä ja täti sattuivatkin omistamaan juurikin kyseisen hostellin, johon olimme viitisentoista minuuttia sitten sisäänkirjoittautuneet. Melkoisen mukavaa väkeä.

Ja sitten kauppaan. Ja paljon ruokaa. Ja juomaa. Ja meidän onni oli ees sun taas saamamme kyyti, sillä saimmepa haalittua mukaamme noin kahdeksan kassillista sapuskaa sekä noin 96 kuperkeikkalimpparia. Olisi saattanut hieman epätoivo iskeä, jos olisi pitänyt jalkapelillä takaisinpäin sujautella. Sedän ja tädin onni taas olikin sitten se, että olivat meidät napanneet kyytiin, nimittäin setä ja täti olivat unohtaneet lompakkonsa kotiin, joten ystävällisesti lainasimme heille rahaa, jotta sai pariskunta ostoksensa makseltua. Ja sitten palasimme takaisin. Ja laitoimme ruokatarvikkeet jääkaappiin. Ja sitten lähdimme syömäsilleen.

Onneksi lähin ravintola sijaitsee ihan siinä missä rantakin, joten pitkä ei ollut matka. Kovin pitkälle emme kyllä varmasti olisi jaksaneetkaan tallustaa ruokaa etsimään, sillä olimmehan syöneet edellisen kerran noin 11 tuntia sitten ja silloinkin melkoisen niukasti. Näinpä Green Dolphin -ravintelin sapuskat maistuivatkin oikein maukkailta. Sitten kotiin ja nukkumatin saapumista odottelemaan.

Rantaa ynnä muuta.




Sunnuntai 9.5.2010

Aamu valkeni aikaisin. Aamipala oli maukasta. Se sisälsi munia, pekonia, leipää sekä kahvia. Paitsi teetä juoville kahvin sijaan teetä. Aurinko paistoi. Menimme rannalle. Suunnitelmissa oli rakentaa hiekkalinna sekä asetella sinne jo viikkoja matkaseuranamme kulkeneet muovisotilaat. Rakensimme hiekkalinnan. Asettelimme sinne sotilaita. Kävimme myös hieman pyrähtämässä kovasti suurissa aalloissa. Saimme rannalla olosta tarpeeksemme. Palasimme kotosalle nakertamaan välipalahampurilaista. Se oli hyvää ellei jopa parasta, koska olimme sen itse tehneet. Kävimme myös hieman kävelyllä. Pojat pelasivat biljardia. Illalla grillattiin ja katsottiin jalkapalloa. Telkkarista. Ja mentiin nukkumaan.

"Onpas kivoja solttuja", tuumaavat Jussi ja Topi

Linna hahmottuu...

Ville rakennustyön touhussa.Kuin myös Topi ja Jussi.

Muovisotilas on paras sotilas.



"Onpas hieno linna!"



Napalmia!


Sotamiehet nuotiolla.