Viimeinen Swazimaalainen päivä! Laatuaikaa internetissä sekä asioiden hoitelemista kaupungilla. Illalla tapahtui myös sellainen ihme, että Mr. Zondi suvaitsi vihdoin viimein saapua haastattelun meille pojille antamaan. Ihan kotiin saakka tupsahti hän. Saatiinpa siis sekin asia pois päiväjärjestyksestä. Hoitelimme myös viimeiset pakkailuoperaatiot ja saimme kuin saimmekin kaikki tavarat mahtumaan mukaan. Paino vielä hieman jännittää, joten täytynee etsiskellä jonkinlainen puntari jostain päin Durbania tai ainakin ennen kuin aletaan todenteolla lentelemään pitkin eteläistä Afrikkaa. Siinähän se ilta sitten pääasiassa sujahtelikin. Aamulla kohti Durbania!
Lauantai 8.5.2010 Back to Durban!
Matkamme aikana keräämämme kaukojännitteisyyden purkautumisen huipentuma lienee tämä kyseinen lauantainen aamu, sillä koskapa halusimme tällä erää olla varmoja, että ehdimme takuuvarmasti ensimmäiseen kombiin, joka kohti Durbania lähtee, oli kello herättelemässä jo klo 5.14 ja taksitkin, kyllä vaan, kaksi kappaletta, sillä yhteen emme tavaroinemme olisi millään sopineet, tilattu jo edellisiltana. Melkoista suunnitelmallisuutta siis. Näinpä siis heräsimme, söimme aamipalat, hyvästelimme rakkaan majapaikkamme Our Dweling Placen sekä vuokraemäntämme Inaldan ja hyppäsimme takseihin.
Kombiasemalla olimme jälleen kerran hyvissä ajoin, mihin olimme kovasti tyytyväisiä. Edelliskerrasta olimme näet oppineet, että takapenkillä saattaa muutaman sadan kilometrin matkalla alkaa hieman puristaa, joten varasimmepa tällä erää paikkamme kombin keskivaiheilta, missä saimme kivat kahden hengen pankit, joihin ihan mukavasti kaksi henkeä mahtui istumaankin. Ja ajoissa kun olimme, tulipahan taas odoteltua. Pikkuhiljaa kombi kuitenkin täyttyi. Ja vielä vähän odoteltiin. Ja sitten lähdettiin. Noin klo 8.30.
Back in Durban!
Nappasimme jälleen kerran pari taksia ja lähdimme ajelemaan kohti Ansteys Beach backpackers -hostellia, jossa oli tarkoituksenamme kahdeksan seuraavaa yötä nököttää. Ja olipas se kaukana. Tai ei oikeastaan, mutta sataman eteläpuolella kuitenkin. Ja satama on täällä melkoisen suuri. Ja se piti kiertää. Ja sitten olimmekin vihdoin viimein perillä. Ja menimme sisäänkirjoittautumaan.
Ja kävipäs aika hyvästi. Olimmepas nimittäin varanneet itsellemme ihan ikioman neljän hengen huoneen, mutta koskapa se olikin annettu jollekin muulle, saimmekin ihan ikioman kaksion kaikilla herkuilla, kuten kunnon keittiöllä, kahdella kylpyhuoneella sekä parvekkeella merinäköalan ynnä oman grillin kera! Ja rantaankin on peräti 30 metriä. Naimiota!
Ansteys Beach Backpackers.
Keittiö.
Iloisesta järkytyksestä toivuttuamme päätimme lähteä tallustamaan kohti elintarvikemarkettia hankkiaksemme elintarvikkeita. Reittiohjeet respasta saatuamme lähdimme tepastelemaan kohti Spar-markettia, mutta kovin pitkälle emme ehtineet ennen kuin meidän eteemme pysähtyi henkilöauto. Sieltäpä alkoivat setä ja täti huutelemaan, että olettekos kauppaan menossa? Mepäs siihen sitten, että tottahan toki. Siihen setää ja täti sitten, että tulkaahan kyytiin. Ja mepäs siihen sitten, että tottahan toki. Ja sittenhän meille selvisikin, että nämä kyseiset setä ja täti sattuivatkin omistamaan juurikin kyseisen hostellin, johon olimme viitisentoista minuuttia sitten sisäänkirjoittautuneet. Melkoisen mukavaa väkeä.
Ja sitten kauppaan. Ja paljon ruokaa. Ja juomaa. Ja meidän onni oli ees sun taas saamamme kyyti, sillä saimmepa haalittua mukaamme noin kahdeksan kassillista sapuskaa sekä noin 96 kuperkeikkalimpparia. Olisi saattanut hieman epätoivo iskeä, jos olisi pitänyt jalkapelillä takaisinpäin sujautella. Sedän ja tädin onni taas olikin sitten se, että olivat meidät napanneet kyytiin, nimittäin setä ja täti olivat unohtaneet lompakkonsa kotiin, joten ystävällisesti lainasimme heille rahaa, jotta sai pariskunta ostoksensa makseltua. Ja sitten palasimme takaisin. Ja laitoimme ruokatarvikkeet jääkaappiin. Ja sitten lähdimme syömäsilleen.
Onneksi lähin ravintola sijaitsee ihan siinä missä rantakin, joten pitkä ei ollut matka. Kovin pitkälle emme kyllä varmasti olisi jaksaneetkaan tallustaa ruokaa etsimään, sillä olimmehan syöneet edellisen kerran noin 11 tuntia sitten ja silloinkin melkoisen niukasti. Näinpä Green Dolphin -ravintelin sapuskat maistuivatkin oikein maukkailta. Sitten kotiin ja nukkumatin saapumista odottelemaan.
Sunnuntai 9.5.2010
Aamu valkeni aikaisin. Aamipala oli maukasta. Se sisälsi munia, pekonia, leipää sekä kahvia. Paitsi teetä juoville kahvin sijaan teetä. Aurinko paistoi. Menimme rannalle. Suunnitelmissa oli rakentaa hiekkalinna sekä asetella sinne jo viikkoja matkaseuranamme kulkeneet muovisotilaat. Rakensimme hiekkalinnan. Asettelimme sinne sotilaita. Kävimme myös hieman pyrähtämässä kovasti suurissa aalloissa. Saimme rannalla olosta tarpeeksemme. Palasimme kotosalle nakertamaan välipalahampurilaista. Se oli hyvää ellei jopa parasta, koska olimme sen itse tehneet. Kävimme myös hieman kävelyllä. Pojat pelasivat biljardia. Illalla grillattiin ja katsottiin jalkapalloa. Telkkarista. Ja mentiin nukkumaan.
"Onpas kivoja solttuja", tuumaavat Jussi ja Topi
Linna hahmottuu...
Lauantai 8.5.2010 Back to Durban!
Matkamme aikana keräämämme kaukojännitteisyyden purkautumisen huipentuma lienee tämä kyseinen lauantainen aamu, sillä koskapa halusimme tällä erää olla varmoja, että ehdimme takuuvarmasti ensimmäiseen kombiin, joka kohti Durbania lähtee, oli kello herättelemässä jo klo 5.14 ja taksitkin, kyllä vaan, kaksi kappaletta, sillä yhteen emme tavaroinemme olisi millään sopineet, tilattu jo edellisiltana. Melkoista suunnitelmallisuutta siis. Näinpä siis heräsimme, söimme aamipalat, hyvästelimme rakkaan majapaikkamme Our Dweling Placen sekä vuokraemäntämme Inaldan ja hyppäsimme takseihin.
Kombiasemalla olimme jälleen kerran hyvissä ajoin, mihin olimme kovasti tyytyväisiä. Edelliskerrasta olimme näet oppineet, että takapenkillä saattaa muutaman sadan kilometrin matkalla alkaa hieman puristaa, joten varasimmepa tällä erää paikkamme kombin keskivaiheilta, missä saimme kivat kahden hengen pankit, joihin ihan mukavasti kaksi henkeä mahtui istumaankin. Ja ajoissa kun olimme, tulipahan taas odoteltua. Pikkuhiljaa kombi kuitenkin täyttyi. Ja vielä vähän odoteltiin. Ja sitten lähdettiin. Noin klo 8.30.
Matka sujui mukavasti. Tilaa oli riittämiin ja väsymystä sen verran, että torkkuminenkin onnistui vallan mainiosti. Rajallakin hommat sujuivat tällä erää oikein reippaasti, joten eipä tarvinnut alkaa uusia kyytejä etsiskelämään. Eli matka jatkui. Ja jatkui. Ja sitten olimmekin jälleen kerran Durbanissa. Vielä pudoteltiin ihmisiä sinne ja tänne pitkin kaupunkia. Meidätkin kombikuski lupasi viedä hostellillemme saakka ja jäimme kyytiin ihan vihoviimeisiksi matkustajiksi. Jälleen suhailtiin sinne ja tänne, mutta eipä löytynyt hostelliamme. Päätimme siirtyä taksiin.
Back in Durban! Nappasimme jälleen kerran pari taksia ja lähdimme ajelemaan kohti Ansteys Beach backpackers -hostellia, jossa oli tarkoituksenamme kahdeksan seuraavaa yötä nököttää. Ja olipas se kaukana. Tai ei oikeastaan, mutta sataman eteläpuolella kuitenkin. Ja satama on täällä melkoisen suuri. Ja se piti kiertää. Ja sitten olimmekin vihdoin viimein perillä. Ja menimme sisäänkirjoittautumaan.
Ja kävipäs aika hyvästi. Olimmepas nimittäin varanneet itsellemme ihan ikioman neljän hengen huoneen, mutta koskapa se olikin annettu jollekin muulle, saimmekin ihan ikioman kaksion kaikilla herkuilla, kuten kunnon keittiöllä, kahdella kylpyhuoneella sekä parvekkeella merinäköalan ynnä oman grillin kera! Ja rantaankin on peräti 30 metriä. Naimiota!
Ansteys Beach Backpackers.
Näkymä parvekkeelta.
Makailuhuone!
Makailuhuone!
Keittiö.Ja sitten kauppaan. Ja paljon ruokaa. Ja juomaa. Ja meidän onni oli ees sun taas saamamme kyyti, sillä saimmepa haalittua mukaamme noin kahdeksan kassillista sapuskaa sekä noin 96 kuperkeikkalimpparia. Olisi saattanut hieman epätoivo iskeä, jos olisi pitänyt jalkapelillä takaisinpäin sujautella. Sedän ja tädin onni taas olikin sitten se, että olivat meidät napanneet kyytiin, nimittäin setä ja täti olivat unohtaneet lompakkonsa kotiin, joten ystävällisesti lainasimme heille rahaa, jotta sai pariskunta ostoksensa makseltua. Ja sitten palasimme takaisin. Ja laitoimme ruokatarvikkeet jääkaappiin. Ja sitten lähdimme syömäsilleen.
Onneksi lähin ravintola sijaitsee ihan siinä missä rantakin, joten pitkä ei ollut matka. Kovin pitkälle emme kyllä varmasti olisi jaksaneetkaan tallustaa ruokaa etsimään, sillä olimmehan syöneet edellisen kerran noin 11 tuntia sitten ja silloinkin melkoisen niukasti. Näinpä Green Dolphin -ravintelin sapuskat maistuivatkin oikein maukkailta. Sitten kotiin ja nukkumatin saapumista odottelemaan.
Rantaa ynnä muuta.
Sunnuntai 9.5.2010
Aamu valkeni aikaisin. Aamipala oli maukasta. Se sisälsi munia, pekonia, leipää sekä kahvia. Paitsi teetä juoville kahvin sijaan teetä. Aurinko paistoi. Menimme rannalle. Suunnitelmissa oli rakentaa hiekkalinna sekä asetella sinne jo viikkoja matkaseuranamme kulkeneet muovisotilaat. Rakensimme hiekkalinnan. Asettelimme sinne sotilaita. Kävimme myös hieman pyrähtämässä kovasti suurissa aalloissa. Saimme rannalla olosta tarpeeksemme. Palasimme kotosalle nakertamaan välipalahampurilaista. Se oli hyvää ellei jopa parasta, koska olimme sen itse tehneet. Kävimme myös hieman kävelyllä. Pojat pelasivat biljardia. Illalla grillattiin ja katsottiin jalkapalloa. Telkkarista. Ja mentiin nukkumaan.
"Onpas kivoja solttuja", tuumaavat Jussi ja Topi
Linna hahmottuu...
Ville rakennustyön touhussa.
Kuin myös Topi ja Jussi.
Muovisotilas on paras sotilas.
"Onpas hieno linna!"
Napalmia!
Sotamiehet nuotiolla.
Kuin myös Topi ja Jussi.
Muovisotilas on paras sotilas.
"Onpas hieno linna!"
Napalmia!
Sotamiehet nuotiolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti