Päivän projektina oli tällä erää rientää jälleen kohti Mbabanea sekä World Visionia, jonne olimme sopineet tapaamisen vanhan kunnon Mr. Zondin kanssa. Paikalla olimme hienosti sekä hyvissä ajoin. Zondi ei ollut. Siirtyipä sitten nämäkin riennot hamaan tulevaisuuteen. Huomenna kohti Jo-Burgia!!!
Torstai 29.4.2010
Jälleen oli virkistävän viikonloppuretken aika. Tällä kertaa oli matkaanlähtömme kuitenkin vasta hieman myöhemmin iltapäivällä, koska jouduimme matkan tekemään julkisella liikennevälineellä ja miehemme Johannesburgissa, Marc, ehtisi meitä vastaan vasta noin klo 18.00. Tästäpä seurasi siis se, että matkaanlähtö Manzinin kombiasemalta oli suunniteltu tapahtuvaksi noin klo 13, jotta olisimme perillä Johannesburgissa, ja ennen kaikkea sen pahamaineisimmista paikoista pahameinisimmalla eli Johannesburgin kombiasemalla, aikaisintaan klo 18, jottemme siellä joutuisi keskenämme gangstereiden seassa Marcia odottelemaan...
Aamulla ei siis liiemmin ollut kiirus, mutta kombiasemalle tähtäsimme jo noin 11.30. Ja sehän riitti, sillä innokas matkajoukkiomme, Topi, Ville sekä Katri, olikin kombissa sisällä jo heti puolen päivän jälkeen ja matkaankin päästiin hienosti noin klo 13.30. Melko tehokasta toimintaa jälleen kerran. Myös matkustusmukavuus oli taasen huipussaan, sillä meidän lisäksemme kombiin oli matkustajiksi päätynyt runsaasti matkatavaroita sekä kokoa omaavia paikallisnaisia. Sielläpä sitten olimmekin turvallisesti takapenkillä, joka oli siis tarkoitettu viidelle hengelle, melko tiiviisti sykkyrässä. Eipä ainakaan ollut vaaraa kyydistä putoamiselle.
Onpas tavaraa...
Vihdoin matkaan päästyämme teimme tietysti muutamia huoltoasemapysähdyksiä sekä haalimme lisää väkeä kyytiin Mbabanesta ja rajalla olimme jotakuinkin klo 15.00. Ja taas odoteltiin. Aika kauan. Melkein voisi sanoa, että jopa pitkään. Saatuamme matkustusasiakirjoihimme vihdoin tarvittavat leimat olikin meitä odottelemassa jo seuraava odottamaton sekä lisää odottelua aiheuttava yllätys. Paikalliset poliisiviranomaiset olivat nimittäin saaneet päähänsä, että koskapa on sen verran paljon tavaraa tuon kombin peräkärryssä, lienee parasta purkaa koko kuorma ja tutkia joka ikinen kassi sekä pussi ynnä muut matkatavarankuljetin. Arvioitu aika tämän projektin kestolle oli noin kaksi-kolme tuntia. Tämä taas tarkoitti sitä, että olisimme sitä vauhtia olleet perillä päämäärässämme aikaisin taan klo 21, mikä ei taas sopinut meille laisinkaan.
Näinpä toimimme seuraavasti. Nappasimme tavarammme kombista ennen poliisin niihin kajoamista, pysäytimme rajalta yli kulkevan mukavannäköisen auton, joka sisälsi mukavan- sekä luotettavannäköisen kuljettajan, ja selitimme tilanteen sekä tiedustelimme mahdollisuutta ottaa meidät kyytiin. Ilmeisesti mäyräkoiranilmeemme tehosi riittävän hyvin, sillä saimme kyytiin hypätä. Tosin kyyti veisi meidät vain Pretoriaan, josta Marc joutuisi meidät sitten noutamaan. Tämä taas oli oikeastaan kaikille osapuolille huomattavasti parempi sekä kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto. Myös kuljettajamme, Troy-niminen insinöörismies, oli mielissään, kun sai ajomatkalleen seuraa. Näinpä olimme siis kaikki osapuolet enemmän kuin iloisia ja onnellisia. Matka sujui huomattavasti mukavammin, turvallisemmin ja nopeammin ja saimmepa ihmetellä myön Zimbabwelaista 100 000 000 000 000 dollarin seteliä, jonka arvo on jotakuinkin alle 1€.
Onpas seteli...
Treffit Marcin kanssa olimme sopineet Pretorian liepeillä sijaitsevalle huoltoasemalle ja sielläpä sitten kyytejä vaihdettiinkin. Siitä matkamme eteni kohti Johannesburgia, missä piipahdimme ensitöiksemme Marcin veljen luona hieman ravitsemassa kaikesta matkustamisesta nälkäisinä kurnivia vatsojamme. Tarkoituksenamme oli alkuperäisen suunnitelman mukaan viettää myös ensimmäinen yö tuossa samaisessa paikassa, mutta koskapa siellä sattui olemaan sillä hetkellä muitakin vieraita, ei meille riittävästi tilaa löytynyt. Näinpä lähdimme herkullisen kanacurrypöperön suihimme otettuamme etsiskelemään jotakin vaihtoehtoista yöpaikkaa.
Kävimme yhdessä lähellä sijaitsevassa majatalossa huoneita kyselemässä, mutta emme olleet laisinkaan tyytyväisiä hintalaatusuhteeseen, joten siirryimme eteenpäin. Seuraavaksi kurvasimme kyselemään neuvoja Marcin ystävän Sheldonilta. Sheldon olikin mukava sälli, tosin vielä työmaallaan. Sovimme kuitenkin törmäävämme iltasella vielä uudemman kerran. Koska yöpaikka oli saatava, ei meidän auttanut tässä kohtaa muu kuin turvautua Marcin vanhan tutun, Melvillen kuninkaan, Johann Straussin apuun. Niinpä suuntasimme Melvilleen, joka lienee ehkäpä Johannesburgin leppoisimpia kaupunginosia.
Melvilleen saavuttuamme parkkeerasimme automme Johaninn majatalon, tai yhden niistä, eteen. Marcille tämä paikka oli tuttu siitä, että hän oli siellä noin vuoden päivät asustellut. Kadulla pyörinyt iloinen vartija kertoi Johaninn olevan kadun toisessa päässä, mutta puhelimellahan Johann sieltä tavoitettiin vaivattomasti eikä aikaakaan, kun mustaan nahkaan verhoutunut herra lipui huolettomin askelin alas Melvillen pääkatua. Ja sitten kauppoja hieromaan.
Johann oli, tai on tietysti edelleen, ehkäpä limaisin jätkä, joka on tällä reissulla tullut tavattua. Eipä siinä silti mitään, sillä oikein mukava kaveri kuitenkin. Normaalihinta Johaninn majatalossa olisi ollut 800 randia / henkilö / yö, mutta saimme neuvoteltua melko kohtuullisen alennuksen, nimittäin 500 randia /huone / yö, eli noin 80€:sta 25€:oon / henkilö / yö. Ja huoneet olivat aikas naimiot. Oma kylppäri ynnä muut mukavuudet ja mikä parasta, lämmittimillä varustetut sängyt.
Huoneistamme hetken aikaa innostuttuamme siirryimme vielä Johaninn omistamaan baariin, Ratziin, jossa olimme luvanneet häntä vielä käydä tervehtimässä. Ja sielläpä sitten kävimmekin. Saimmepa Johannilta vielä yhdet ilmaiset juomatkin. Sinne saapui myös Sheldon. Ja sitten menimmekin raskaan päivän päätteeksi lämpöisten unien maille. Lämmitettävään sänkyyn.
Perjantai 30.4.2010
Aamumme aloitimme vappuaaton kunniaksi siemailemalla kahvit ynnä teet majapaikkamme sangen viihtyisällä pihalla aamuauringon paisteesta nautiskellen. Samalla törmäsimme ensimmäistä kertaa koko matkallamme suomalaiseen, joka ei ollut aikaisemmin meille tuttu tai tiedossa. Ilmeisesti kahvinjuonnin lomassa harrastamamme kotimainen kiroaminen kantautui sen verran tehokkaasti pitkin pihamaata, että saimme tuon, kaikesta päätellen samassa majatalossa asustelevan, suomalaisrouvan korvat vallan höröllensä. Niinpä hän sitten tuli meitä tervehtimään ja kertoi, että hänen oli aivan pakko tulla tarkastamaan kuuluuko täältä suomea. Ja kuuluihan sieltä.
Päivän ohjelmaan kuului seuraavaksi aamupalan nautiskeleminen. Sen hoidimme kulman takana sijaitsevassa kahvilaravintelissa oikein näppärästi ja hyvää oli. Tämän jälkeen alkoikin Marcinodotteluprojekti. Tänään Marc nimittäin oli taas kerran ihan oikeissa töissä, joten jouduimme hetken aikaa viettämään ihan omin nokkinemme. Näinpä siirryimme läheiselle ostarille, missä tovin pyörittyämme oli Marc saanut päivän työnsä hoideltua ja pääsi meitä noutamaan.
Aamukahvittelemassa.
Seuraavaksi otimme suuntamme kohti Johannesburgin kansainvälistä lentelykenttää, jonne oli aamusella laskeutunut allekirjoittaneen mielitietty, Johanna, joka oli matkajoukkioomme liittyvä. Ja sieltähän hän löytyikin jahka kentälle asti vihdoin viimein pääsimme. Näinpä oli Marcin auto jälleen hieman täydempänä ja otimme suunnan kohti Sun Citya. Ja tulipahan taas istuskeltua muutama tunti autossa.
Ja sitten olimmekin perillä. Emme tosin vielä Sun Cityssa, koska se oli huomisen projekti, vaan Boshoekissa, jossa tarkoituksenamme oli pari seuraavaa yötä päitämme kallistella. Tällä kertaa majoitus oli järjestynyt eilen tapaamamme Sheldonin kautta, sillä yöpaikkamme oli hänen veljensä tai serkkunsa tai jonkun vastaavan omistuksessa ja kaiken lisäksi erittäin mainio! Kivat ympyräiset majat, joista oltiinkin jo aiemmin ehditty kovasti haaveilemaan... Jälleen oli fasiliteetit sekä hinta kohdallaan, sillä sepäs oli 350 randia / maja / yö. Ei paha. Majassa oli nimittäin mainiot sängyt, vaikkakin ilman lämmittimiä, saniteettitilat, telkkari, jääkaappi ja niin edelleen. Eli sitä sun tätä ja kaikkea tarpeellista.
Majoihimme majoituttuamme käväisimme hankkimassa Boshoekin kaupungista illaksi grillailutarpeita sekä aammuksi aamupalatarpeita. Sitten kotiin ja ilta kuluikin mukavasti grillaillen sekä käsienpesua harrastaen. Vatsat tulivat täyteen ja puhdasta kaupan päälle.
Lauantai 1.5.2010
Aamupalan valmisti meille vappupäivän kunniaksi kokkimestari Marc. Hyvää oli. Tosin syöminkien lomassa totesimme, että tulipas vahingossa valmistettua aivan kaikki aamupalatarvikkeet, jotka olivat alunperin tarkoitettu riittäväksi kahdelle aamulle. Mutta taas tuli vatsat täyteen. Ja sitten sinne Sun Cityyn.
Ja jottei kenelläkään jäisi epäselväksi, Sun City ei varsinaisesti ole mikäään oikea kaupunki, vaan Sol Kerzerin väsäämä aivan järkyttävä turistirysä. Aluksi ajelimme automme paikan portista sisään ja pulitimme kiltisti pysäköintialueelle päästäksemme vaaditut pääsymaksut. Auto jäikin sitten siihen. Seuraavaksi hyppäsimme junaan. Juna vei meidät itse pääkallopaikalle eli Sun Cityn Entertainment Centeriin. Siellä sijaitsivat kaupat ja ravintelit, casino ja päivän pääkohteemme Valley of the Waves.
Valley of the Waves.
Sun Cityn kivitaidetta.
Valley of the Waves on hiekkaranta uima-altaan reunalla. Uima-altaassa on aaltokone, joka tekee aaltoja viidentoista minuutin välein. Lisäksi Valley of the Wavesissa oli muutamia mukavia vesiliukumäkiä sekä missi-/mister -kisat. Ja kaikki maksoi kovasti ja paljon. Melkoisen kammottava paikka. Ellei jopa erittäin kammottava. Tulipahan käytyä.
Tekorannasta sekä tekomerestä tarpeeksemme saatuamme riensimme vielä ottamaan erän minigolfia. Se olikin pitkästä aikaa lystiä. Ja sitten syömäsilleen illallisbuffettiin, jossa ruoka oli kovasti maittavaa sekä herkullista. Koska olimme myöskin casinon lähettyvillä, oli sinnekin vielä ruokailun päätteeksi piipahdettava ja sehän kannatti. 20 randin sijoituksella tuli kivasti haalittua 501 randia rahaa tulevia seikkailuita varten. Casinot ovat ystäviä. Ja sitten takaisin omaan majaan ja pötköllensä.
Sunnuntai 2.5.2010
Aamulla heräsimme ja nautimme sen mitä oli aamupalatarpeista jäljellä. Ei paljon siis. Ja sitten kohti Jo-Burgia sekä päivän ohjelmanumeroa numero yksi, Leijonapuistoa. Takaisinpaluumatka sujui jälleen tuttuun tapaan menomatkaa huomattavasti nopeammin ja kissaeläinpuistossa olimme ennen kuin ehdimme kissaa sanoakaan.
Leijonapuisto on puisto, jossa on leijonia sekä muutamia muitakin eläimiä, kuten kirahvi, seeproja, hyeenoja, antilooppeja sekä gepardeja. Puistossa sai liikuskella omalla autolla ja aloitimme seikkailumme suuntaamalla suoraan leijonan kitaan. Melkoisen hienoja ja suuria olivat jellonat. Siinä niitä nökötti siellä sun täällä. Hienoja otuksia.
Leijoneita...
Tarpeeksemme leijonien seassa ajelemisesta saatuamme siirryimme pienen seeprankatselukierroksen jälkeen kirahvinsyöttöhommiin. Kirahvilla oli iso kieli ja pitkä kaula. Lienee sen luonto.
Kirahvi kielineen ja kauloineen.
Ruokintaa Marcin tapaan eli suusta suuhun.
Seuraavaksi olikin vuorossa ehkäpä päivän kohokohta. Nimittäin leijonansilittelyosuus.
Pikkuleijoneita.
Eipä irronnut pää, vaikka laulussa niin varoitellaankin. Melkoisen mukavasti nuo kaksi-kolme -vuotiaat leijonanalut kuitenkin hampaitaan osasivat jo käytellä, joten naarmuja sekä mustelmia piisasi ja lähtipä Johannalta pala hameestakin. Aikas pehmoisia olivat pikkuleijonat. Ja yllättävän mukavia kissaeläimiksi...
Johanna ja jellona.
Katri ja jellona.
Johanna, jellona ja Topi.
Jellona, jellona, Topi ja Ville.
Samat jätkät.
Jellona ja Topi.
Johanna, jellona, jellona ja Topi.Vielä hieman pällisteltiin gepardit ja hyeenat ynnä muut ja sitten takaisin kohti Melvilleä.
Tällä kertaa käväisimme ensin tutustumassa muihinkin kuin Johaninn majoituspalveluihin, mutta koskapa hinnat olivat melkoisen kalliita, päätimme jälleen turvautua tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon lämmittettyine sänkyineen. Saatiinpa vielä samat huoneetkin. Taloksi taas kerran asetuttuamme riensimme syömään Mosambiquelaista sapuskaa tarjoilevaan ravintolaan, missä tapasimme jälleen Sheldonin sekä tämän tyttöystävän. Maittavat pöperöt nautittuamme lähdimme yksissä tuumin Cool Runnin's -nimiseen baariin nautiskelemaan Johannesburgilaisesta stand up -komiikasta. Hauskoja setiä. Etenkin illan isäntä. Ja sitten taas nukkusilleen.
Maanantai 3.5.2010
Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan oli tarkoituksenamme lähteä takaisin kohti Swazimaata juurikin maanantaina. Eipäs lähdetty, koska emme saaneet mitään sopivaa kyytiä itsellemme järjestettyä ja edellisen kombeiluretken jälkeen ei kombikyyti takaisin houkutellut. Näinpä ilmoitimme Johannille, että vietämme vielä yhden yön hänen hoteissaan ja sehän vaan herralle passasi.
Koskapa päivä oli kovasti sateinen, ei meillä ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin pyöriä paikallisilla ostareilla. Näinpäs sitten teimmekin ja mukaan tarttui taas yhtä sekä toista. Tulipahan vielä käytyä ihan elokuvissakin. Ja illalla syömässä hienossa Moyo-nimisessä ravintolassa, jossa tällä erää oli Nigerialainen menu. Olipas aikas mainiota ruokaa! Ja sitten taas nukkumaisilleen, jotta jaksettaisiin seuraavana aamuna jälleen matkustella.
Tiistai 4.5.2010
Aamupala. Kyydin odottelua. Ja tulihan se kyyti sieltä viimein. Olimme itsemme tyrkänneet nimittäin vanhan tuttumme Piolin, joka on muuten paikallinen piristeiden ynnä muiden tajuntaa laajentavien aineiden muiluttaja sekä kauppias. Pioli saapui meidät kuljettajansa kera noutamaan. Jälleen kerran varsinainen matkaanlähtö kesti ainakin toista tuntia, sillä sitä ennen piti pyöriä jälleen huoltoasemilla sekä muutenkin siellä sun täällä ympäri Johannesburgia ja tietysti piti vielä yksi kaverikin kyytiin noutaa. Tulipahan ainakin nähtyä lisää Jo-Burgilaisia maisemia.
Vaan kun matkaan päästiin, sujui se reippaasti. Rajaltakin päästiin Piolille tuttujen tullivirkailijoiden toimesta läpi reippaammin kuin koskaan aikaisemmin tällä raja-asemalla. Vähän oltiin kuitenkin myöhässä poikien bisnestapaamisesta, joten aivan kotiin saakka ei kyytimme meitä vienyt, vaan Piolin kyydistä hyppäsimme pois Mbabanessa, josta Pioli meille ystävällisesti maksoi taksikyydin perille Manziniin. Siinäpä se sitten olikin tiistaipäivä melkoisen purkissa.
Keskiviikko 5.5.2010
Aamulla anivarhain viimeistä kertaa Mbabaneen, jossa oli tarkoituksenamme hoidella viimeiset opinnäytetyöhommelit. Tapaaminen yliopistolla herran Rajan Mathewsin kanssa. Vaan mönkään meni. Mepäs olimmekin aivan väärällä yliopistolla. Ja sitten soitto herralle Zondi, jota piti taas kerran olla tapaamassa. No, herra lupasi meidät tavata iltapäivällä Manzinissa.
Uusi kamera rikkoutuneen tilalle ja kohti Matsaphaa, missä Rajan oli tavattavissa. Ja sieltähän se herra löytyikin. Saimme kuin saimmekin jotakin siis hoidettua. Ja sitten takaisin Manziniin. Eipä ehtinyt Zondi tulla meitä tapailemaan, mutta saimmepa odotellessamme varailtua majoitukset Durbaniin ja Kapkaupunkiin. Kaupan kautta kotiin.
Torstai 6.5.2010
Päiväsellä kaupunkiin. Eipä sen kummempia. Iltasella grillailua. Zondin piti tulla meitä tapaamaan. Eipä ehtinyt. Tulee kuulemma huomenna. Syytä olisi, sillä se on viimeinen Swazimaalainen päivä tällä erää!
On seikkailua!! Hienoa seurata retkeänne.Alun jälkeen ei yksikään päivä ole ollut samanlaista! Huikeita kuvia ja hienoa kerrontaa.Me seuraajat eletään voimakkaasti mukana!!
VastaaPoistaT. Kannelmäkelääset