Lauantai 27.2.2010
Aamulla lähdimme kokeilemaan meille täysin uusia ja tuntemattomia paikallisliikennereittejä, joiden avulla oli tarkoituksemme sukkuloida Sitekistä Mbabaneen. Näinhän me sitten teimmekin. Saimme kyydin lapsikylästä Sitekiin Khabolta ja hyppäsimme linja-autoasemalla ensimmäiseen Manziniin matkalla olevaan linja-autoon. Täällähän nämä paikallisliikennevälineet lähtevät silloin, kun ne tulevat täyteen, joten hetken jouduimme odotelemaan. Odotus ei kuitenkaan ollut pitkä ja pian se palkittiinkin tunnelmallisella linjurikyydillä. Manzinissa siirsimme ensin itsemme toiselta asemalta toisella, jonka jälkeen olimmekin kaukaa viisaita ja tyrkkäsimme itsemme hieman uudehkomman sekä tilavamman näköiseen kombiin, joka kuljetteli meidät ja viikonlopun matkatavaramme suhteellisen tuskattomasti perille Mbabaneen.
Oikeaan kaupunkiin saavuttuamme suuntasimme suoraa kyytiä Cafe Lingoon viettämään laatuaikaa internetpalveluiden parissa. Odottelimme samalla tyttöjä saapuvaksi käsityömarkkinoilta, jotta he voisivat meidät johdatella seuraavan yön majapaikkaamme. Kunhan neitoset vihdoin viimein markkinahumun pyörteistä saapuivat, käväisimme yhteistuumin lähes koko opiskelijaedustajistomme kanssa syömäpuuhissa sitten kaupan kautta kohti Bambasos-nimistä majoitustaloa, jossa oli siis tarkoitus seuraava yö viettää.
Iltaa oli tarkoitus viettää ensin Bombasoksessa ja sen jälkeen siirtyä porukalla Swazimaan mainioimpaan menomestaan House On Fireen, mutta koskapa siellä ei kuulemma oikein olisikaan ollut kyseisenä iltana mitään erikoisempaa menoa ja meininkiä, päädyimmekin viettämään illan siellä missä olimmekin, elikkäs Bombasoksessa. Niinpäs sen sitten teimmekin, eläimiä silitellen sekä hieman olutta siemaillen ja kitaraa hipelöiden.
Sunnuntai 28.2.2010
Aamusella heräilimme reippain mielin ja pääsimme nautiskelemaan pitkästä aikaa hieman monipuolisemman aamupalan, jonka Niina sekä Heta meille ystävällisesti taikoivat. Siihen kuului muun muassa leipää sekä kaiken sortin vihanneksia. Hyvää oli. Lopun aamupäivää palvoskelimme vielä aurinkoa yatzy- sekä korttipelien merkeissä. Sitten kaupungin kautta takaisin Sitekiin, jonne ehdimme vielä hieman auttamaan uuden toimistorakennuksen pihankunnostustalkoisiin. Iltasyöminkien sekä elokuvan jälkeen unten maille. Siinäpä se sitten sunnuntaipäivä olikin pähkinänkuoreen sullottuna.
Maanantai 1.3.2010
Maanantaina heräsimmekin jälleen anivarhain suunnataksemme kohti uutta hektistä toimistopäivää. Paikalle oli tarkoitus saapua myös koko SOS-lapsikylien regional director, elikkäs aikas iso pamppu näissä piireissä. Tämänpä vuoksi olikin koko toimiston väki, johon oli liittynyt myös uutta työvoimaa ainakin parin assistentin tai muun vastaavan sekä kokin verran, melkoisen täpinöissään koko aamupäivän. No, herra regional director peruikin tulonsa, joten loppupäivänä ei paljon ihmeitä tapahtunut. Aamupäivällä aikamme kului muun muassa uusien tietokoneiden johtoja oikeisiin reikiin tökkiessä sekä päivän lehteä lukiessa. Jahka talon auto taas jostain palautuisi, oli meidän tarkoitus lähteä Herran Ison-Herran kanssa Sitekiin noutamaan pyykinpesukonetta varten sopivaa välikappaletta hanan ja putken väliin. Koskapa toimistolla ei meille puuhaa ollut palasimme talolle odottelemaan, että auto palaisi. Herra Iso-Herra lupasikin meille soitella, kun on lähdössä.
Lounasajan koitettua, päätimme lähteä katsomaan, josko toimistolla olisi jälleen herkkuja tarjolla. Sinne talsiessamme saimmekin sitten todeta Herran Ison-Herran jo paukanneen kohti kaupunkia. Eipä paljon soitellut. Eikä ollut muuten lounastakaan tänään tarjolla. Pannahinen sentään. Näinpä palasimme takaisin talolle ja saimme seuraksemme pojan talosta numero kaksi. Vesseli oli sen verran nuori, ettei vielä kovasti englannin kieltä taitanut ja siksipä välillämme oli hienoinen kielimuuri. Pikkunaskali sitten lähinnä kuljeskeli pitkin iltapäivää perässämme sinne sun tänne aina siihen saakka, kun vihdoin viimein saimme kyytimme kaupunkiin ja ostoksille.
Rautakaupasta löysimmekin sopivan osan ja sen jälkeen poikkesimme vielä jalkapallo-ostoksilla sekä vartin verran kaupungin kovin hitaanpuoleista internet-yhteyttä räpeltäen. Takaisin palattuamme riensimme vielä kokeilemaan uutta hienoa palloa viereiselle kentälle, jossa pelailemassa oli noin parikymmentä paikallista nuorta miestä. Pojat ottivat meidät pelailuihinsa ilomielin mukaansa, kenties uuden hienon pallomme ansiosta, ja pääsimme näin ollen siis hippasen urheilemaan. Pelaaminen kuitenkin osoittautui ainakin vielä toistaiseksi hieman hankalaksi. Osittain tämä johtui varmasti kotimaista kelirikosta kärsivää perunapeltoa muistuttavasta kentästä, unohtamatta tietenkään siellä täällä pitkin kenttää vaanivia lehmänulostekasoja. Toisen haasteen peli-ilakoinnin yllemme heitti kovaa vauhtia laskeutuva ilta-aurinko sekä parikymmentä meille entuudestaan täysin tuntematonta sinne tänne sinkoilevaa tummaa nuorukaista. Yritäppä siinä nyt sitten muistaa saati sitten erottaa kuka mahtoikaan olla oma joukkuetoveri ja kuka ei sitten ollutkaan. Mukava oli kuitenkin päästä vähän potkiskelemaan ja jatkanemme niitä hommia jonain seuraavana päivänä. Illalla pöperöitten sekä elokuvan kautta unten maille.
Tiistai 2.3.2010
Aamulla jouduimme heräilemään huomattavan aikaisin, koska Khabon oli tarkoitus lähteä tien päälle jo kello 7.00. Sitä ennen hänen piti kuitenkin näyttää meille, minne ja kuinka suuren kompostin hän pihalleen tahtoisi. Sellainen on tänne nimittäin joka pihaan tarkoitus pykätä ja mehän reippaina poikina olimmekin sellaisen aikamme kuluksi luvanneet Khabo-tädin takapihalla tonkia. Saimmekin sitten suurinpiirtein mitat siitä mihin kohtaan ja kuinka pitkä, leveä ja syvä kuoppa kompostia varten pitäisi kaivaa. Tämän jälkeen palasimme vielä sänkyyn keräilemään hieman voimia ja suuntasimme aamupalan jälkeen toimistolle kyselemään lapioiden perään.
Sieltäpä saimmekin käsiimme yhden kappaleen lapioita ja silläpä oli sitten pärjättävä. Ja sitten kaivuuhommiin. Ennen kaivamisen aloittamista siirsimme kuitenkin pyykkikoneen pelipaikoille, elikkäs takapihan terassille, joka on ainoa paikka, missä sitä voi täällä oikeastaan käyttää. Laitoimmekin parin viikon aikana kertyneen pyykkivuoren pyörähtelemään ja suunnistimme hyvin rasvattuina sekä innokkaina kohti kompostityömaata. Siihenpä se innokkuus sitten lopahtikin. Totesimme maan nimittäin olevan sen verran kovan puoleista, ettemme ehkäpä ihan lounasaikaan ehtisikään Nelsonia toimistolle moikkailemaan.
Ja emmepä muuten ehtineetkään. Reilun seitsemän tunnin työn tuloksena saimme aikaan jo melkein puoliksi riittävän suuren ja melkein riittävän syvän kuopan. Toki päivän saldona oli myös paljon puhtaita vaatteita, sitäkin enemmän kotimaisia kirosanoja, muutamia rakkuloita sekä mukavaa ruskettautumista. Täytyypä todeta, että näin kovaa maata ei ole aikaisemmin vastaan tullutkaan. Varmaan olisimme kallioonkiin löllömmin kaivautuneet kuin Swazimaalaiseen savimaahan. Huomenna jatkamme hommia ja toivottavasti saamme käyttöömme lapion lisäksi ehkäpä toisen lapion tai vielä onnekkaamman päivän osuessa kohdalle kenties jonkin sortin hakun tai muun vastaavan. Kyllä alkaa savet saamaan kyytiä. Tai sitten ei.
Ja elokuvan kera unten maille.
Keskiviikko 3.3.2010
Keskiviikkona ei ollutkaan sitten ollenkaan kaivuuhommeleihin sopiva päivä. Ei sitten yhtään. Oli nimittäin hieman sateista, mikä tarkoitti myöskin sitä, että maasto täällä muuttuu melkoiseksi mutavelliksi. Eikä sitä ilman aurinkoa muutenkaan sovi lapiota heilutella, sillä pitäähän sitä vähän väriäkin kerätä mieheen jos toiseenkin. Eli ei paljon muuten kaiveltu.
Päivän kohokohta olisikin sitten nyt vihdoin viimein tapahtuvaksi luvattu sekä herra Regional Directorin että rouva National Directorin vierailu. Sitäpä sitten toimistolla odottelimme ihan koulutehtävien parissa. Ruokaakin oli luvassa, jahka arvon vieraat suvaitsisivat saapua. Normaalistihan lounas onkin täällä noin klo 13. Vieraatpa sitten saapuivatkin noin klo 16, minkä jälkeen heitä käytettiin kiertelemässä pitkin poikin lapsikylää ja kylää sen ympärillä, joten ruokailu sai edelleen odotella.
Lähdimmekin reippaina, vaikkakin kurnivin vatsoin, mukaan tilustenmittailutouhuun ja pääsimmekin samalla näkemään herran kyläyhteisön vanhimman sekä myöskin maistamaan hieman vanhaa kunnon kotitekoista marula-olutta, joka kyllä maistui enemmänkin viiniltä. Ilmeisesti se valmistetaan marula-nimisestä hedelmästä, jota saimme myöskin maistaa. Hyvää oli sekin, joten eipä ihme, että oli juomakin pitkälti suun muotoista. Herra Iso-Herra, Nelson, kertoi meille, että tämä marula-juoma on noin 40% vahvuista ja vertasi sitä vodkaan? Meidän mielestämme se ei kylläkään voi pitää paikkaansa, vaikkakin muun muassa toimiston Will Smith olikin koko loppupäivän kovasti hilpeällä tuulella yhden siemauksen tuota jaloa luonnontuotetta maistettuaan. Launtainapa tuokin päästäneen sitten todellisuudessa toteamaan. Silloin on nimittäin tarkoitus mennä toimiston setien kera katsastamaan kuningasta Hlanessa järjestettäviin megabileisiin, jotka ilmeisesti liittyvät jotenkin juuri tähän marula-juomaan ja siihen, että kuninkaalle sitä näissä juhlissa tarjoillaan. Eli janoisin suin kohti lauantaita.
Ruokaakin saatiin sitten jotakuinkin seitsemän jälkeen ja sitten kotiin ja elokuvan jälkeen unten maille.
Torstai 4.3.2010
Torstaina piti lähteä jälleen FSP- elikkkäs Family Strenghtening Project -hommiin, koska vanha kunnon Bonzuno, jonka kanssa meidän niitä hommeleita pitäisi tehdä, oli jälleen paikalla. No, koskapa Bonzuno oli aivan pallo hukassa koko päivän, emmepä sitten lähteneetkään. Saimme tosin hyvää aikaa saattaa eilen aloitetut koulutehtävät loppuun, joten aivan hukkaan ei toimistolla notkuminen mennyt.
Illalla ei sitten talolla ollutkaan sähköä pistorasioissa, joten saimme lähes kaikista sähkövempaimistamme akut loppumaan. Lisäksi olimme jälleen pitkään varsin nälkäisinä, koska emäntämme Khabo oli miehensä Joshuan, joka on täällä nyt viikon verran kyläilemässä, kanssa jossakin liesussa ja toivoimme, että hän tietäisi miten sähköä saadaan hoidettua ja ehkäpä olisi sitten voinut meille kokkaillakin. No, lopulta heidän palattuaan kävikin ilmi, että vaikka talon kaikki muut pistorasiat olivatkin pimeinä, hella olisi kyllä pelittänyt, joten olisimmekin ruokaa voineet tehdä... Pitänee ensi kerralla kokeilla kaikki vekottimet läpi. Vähän muutenkin otti pannuun, kun oltiin nälkäisiä ja sitten jouduttiin kaiken kukkuraksi vielä itse kokkailemaan. Panimme pannulle rokkikukkomakkaraa ja syötyämme pehkuihin odottelemaan seuraavan päivän kaivuu-urakkaa. Eipä ollut elokuvailta, koskapa ei ollut sähköä. Tulipahan kuitenkin sävellettyä yksi hieno Lord Of The Rings -aiheinen kappale. Pöh.
Perjantai 5.3.2010
Sadekelit jatkuu. Tai yöllä siis oli satanut ja pihapiiri jälleen sangen mutaisena. Eipä siis taaskaan paljon kaiveltu. Toimistolla notkuttiin aamupäivä ja käväistiin vähän Sitekissä datailemassa ja ostamassa illaksi herkkuja. Huomenna marulan pariin.
Lauantai 6.3.2010
Marula seremonia
Aamusella ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, koskapa olimme lähdössä marula-seremoniaan, missäpä itse herra kuningaskin tulisi paikalla olemaan ja ehkäpä meillekin suvaitsisi vilahtaa. Lähdönhän meillä pitikin olla noin kahdeksan tai yhdeksän aikaan eli toisin sanoen odottelimme hieman yli kymmeneen, kunnes oli aika liikahdella kohti juhlapaikkaa. Aivan suunnitelmien mukaan ei matkanteko lähtenyt kuitenkaan käyntiin, sillä eipä saanut Bonzuno firman uutta hienoa kombi-bussia käyntiin. Tovin asiaa ihmeteltyämme siirryimmekin sitten vanhan kunnon Hiluxin takakonttiin ja pääsimme vihdoin matkaan.
Matka olikin jälleen kovasti jännittävä, koskapa istuskelimme Hiluxin takaluukussa kolmen naispuolisen sekä yhden miespuolisen kyläläisen kanssa, emme kuitenkaan liiaksi joutaneet pelkäämään, sillä tunnelma oli tiivis ja matkanteko sangen vauhdikasta. Hlanen eläinpuiston nurkilla sijaitsevalle juhla-alueelle johtava tie oli tietysti myöskin täynnä monttuja ynnä muuta mukavaa, kuten lehmiä. Perillepä kuitenkin päästiin ja tunnelma paikan päällä oli suorastaan festivaalimainen. Ihmisiä paikalla oli rutkasti ja suurin osa pukeutuneina paikalliseen juhla-/ kansallisasuun. Lisäksi paikalla oli eniten virkavaltaa, lähinnä poliiseja sekä sotilaita, unohtamatta kuitenkaan pommiryhmää sekä palokuntaa. Koskapa kuningas olisi myöskin paikalla oleva, olivat turvatoimetkin melko kovaa luokkaa.
Varsinaiseen juhlahumuun emme kuitenkaan vielä tietenkään ehtineet liittyä, koska lähdimme vielä Bonzunon sekä kyläyhteisön johtajaherran kera tankkaamaan autoa sekä hankkimaan hieman purtavaa. Matkan piti olla kestoltaan lyhyenpuoleinen, mutta tuttuun tapaan erinäisten ylimääräisten koukkausten ynnä muiden vuoksi kesti retkemme ainakin kolmatta tuntia ja juhlapaikalla olimme takaisin noin klo 16. Autoiluretki antoi meille toki uusia hienoja kokemuksia, kuten sokeriruo'on nakertamista, ensimmäinen täällä näkemämme, tosin jonkun hieman yliajama, käärme sekä kirahvit, joita pääsimme myös moottoritien varressa pällistelemään. Eipä mennyt hukkaan sekään automatkailu, jos siitä nyt jotain positiivista pitäisi koettaa löytää. Muuten emme niin kovasti melko päämärättömältä tuntuneelta autoilusta pitäneet.
Takaisin seremonia-alueelle rymähdettyämme palloilimme tovin ympäriinsä pällistellen pikkuhiljaa itse pääkallopaikkana toimivalle kentälle kerääntyviä erikokoisia paikallisnaisista koostuvien ryhmien tanssia sekä kuulostellen heidän laulantaa. Tovihan siinä vierähti, kun, jos ei nyt aivan tuhansista niin ainakin sadoista, naisista koostuva seremoniakulkue kentälle pääsi ryhmittäytymään. Sen jälkeen seurasimme kinkereitä kentän laidalla, ihan kyllästymiseen asti. Pitkät oli riennot, mutta myöskin hienot sekä eksoottiset. Kuningas tosin tuppasi koko shown ajan nököttämään teltassaan, joten hänen korkeuttaan emme päässeet oikein kunnolla tarkastelemaan. Se jääköön siis tuonnemmaksi.
Marula seremonia
Bonzunon vihdoin viimein saavuttua palailimme kotia kohti ja vietimme lopun iltaa kiltisti kotona korttia lyöden sekä olutta siemaillen.
Sunnuntai 7.3.2010
Sunnuntai tulikin heti lauantain jälkeen ja sunnuntai oli muuten lepopäivä. Ei tehty mitään. Paitsi katsoimme rutkasti televisiota. Illallapa olikin taas ruokaa ja elokuva.
Maanantai 8.3.2010
Kaiveluhommelit jatkuivat. Tällä kertaa tosin huamattavasti suuremmalla tehokkuudella, sillä lapion lisäksi saimme kaveriksemme hakun. Kyllä alkoi kuoppa kaivautua vallattoman hienosti! Noin kolmessa tunnissa saimme saatettua työmme loppuun, kaivettuamme ainakin kaksi kertaa enemmän kuin edelliskerralla, jolloin kaivuutunteja oli paljon enemmän. Kuopasta löytyi myöskin skorpioni, joten eläimiäkin pääsimme jälleen näkemään. 
Iltapäivästä riensimme vielä Sitekiin käyttämään internet-palveluita. Loppupäivä menikin sitten jälleen lötkötellen ja illalla ruokaa sekä elokuva.
Tiistai 9.3.2010
Aamusella odoteltiin koordinaattoriamme Kyöstiä käymäsilleen ja kyllähän se Kyösti sieltä sitten tulla tupsahtikin pikku haahuilun jälkeen oikeaan paikkaan elikkäs tänne näin. Kyöstin kanssa tovin rupateltuamme kävimme vielä näyttämässä hänelle lapsikylän maita ja mantuja, minkä jälkeen hänen olikin jo kiireen vilkkaa jatkettava matkaansa takaisin kohti Mbabanea.
Koska Kyöstin vierailun jälkeen ei ollutkaan tiedossa mitään sen kummempaa tekemistä, päätimmekin pitää jo perinteeksi pikkuhiljaa muodostuvan tiistaisen pyykkipäivän. Illalla teimmekin vielä ruokaa, nimittäin meat-macaroni-boxia, ja sepäs olikin vaihteeksi oikein maukasta.
Keskiviikko 10.3.2010
Keskiviikko oli kaivelua pullollansa. Tehtiin kuoppa. Kolmessa ja puolessa tunnissa. Helvetin iso kuoppa. Aamulla piti kylläkin ennen kuopankaivelua päästä jo opinnäytetyön kimppuun. Eipäs päästy, joten teimme kuopan. Huomenna ei tehdä. Käsissä on rakkoja ja sielu on väsynyt. No, ainakin kuopankaivelutaidot ovat kehittyneet jo melkoisen hyviksi. Seuraava kuoppa tullee valmiiksi ehkä vieläkin reippaammin. 
Eipäs päästy vielä iltapäivästäkään tekemään opinnäytetyötämme ja siihen liittyvää haastattelua, koska täällä on niin kovin hektistä jälleen... Harmillista. Ehkäpä huomenna sitten. Iltapäivä kului toimistolla kuunnellen Il Divoa sekä Bryan Adamsia. Wilin mielestä Hard Rockia. Meidän mielestä ei. Kyllä sitä toisaalta voisi huonomminkin aikaansa käyttää. Ja viikonloppuna muuten käytetäänkin. Se on vissi.
Torstai 11.3.2010
Tänään olimme jo etukäteen pysyä koko päivän sisällä ja olla ainakin kaivamatta yhtään mitään. Tämä siksi, että edellispäivän kaivantosessioiden jäljiltä olemme molemmat käsistämme varsin hellinä sekä rakkuloilla unohtamatta myöskään enemmän tai vieläkin enemmän palaneita selkiä. Hienosti näkyy kyllä mihin kohtaan on jäänyt rasvaa laittamatta ja mihin ei. Nyt rasvataan sitten sitäkin innokkaammin. Pitkin päivää.
Aamulla lepäilimme hieman normaalia pidempään ennen siirtymistä toimistolle. Sielläpä pääsimmekin vihdoin viimein haastattelemaan Tanjaa eli Thandeka-tätiä, joka tosin oli sitä mieltä, että meidän olisi kuitenkin ehkäpä syytä haastatella vielä sos-lapsikylien national directoria elikkäs Dudu Dlaminia. Pläräsimme Thandekan kanssa kuitenkin tähän mennessä kasaan saamamme opinnäytetyön läpi ja saimme hieman uutta mainiota lähdeaineistoa kirjalliseen työskentelyymme. Näinpä siirryimmekin tuumasta toimeen ja aamupäivä kului aina lounaaseen saakka kirjoitteluhommia pakerrellen. Sangen reipasta opiskelua siis.
Lounaan jälkeen pääsimme jälleen pyörähtämään Sitekissä pikapikaa internettaamassa. Odotellessamme kuljettajaamme pääsimme myös kuuntelemaan jonkin paikallisen hengenmiehen jorinoita suuremmista voimista. Aivan tarkkaan ei hänen viestinsä meille kuitenkaan valjennut, mutta pääpiirteittäin se meni näin: Englanninkielinen raamatun käännös on väärä ja siSwatinkielinen oikea. Setä kertoi ennen eläneensä englanninkielisen version mukaan, mutta syntyneensä sitten uudelleen ja elävänsä nyt siSwatiksi kirjoitettujen oppien mukaan. Tarkoituksenaan hänellä oli matkustaa Englantiin kertomaan tämä totuus Herran sanasta Englannin kuningattarelle, jotta vääräuskoidet saisivat pelastuksen. Nyt pitäisi vaan matkakassa saada kasaan... Vaikka DIAKissa opiskellaankin, emme kuitenkaan ryhtyneet hänen ristiretkeään rahoittamaan. Joku roti se pitää rahan vonkumisellakin olla sanon minä. Kyytimme saavuttua pääsimmekin onneksi livahtamaan takaisin toimistolle.
Törmäsimmekin takaisin saavuttuamme juuri sopivasti Bonzunoon, jonka olimme värvänneet marula-kuriiriksi. Tarkoituksenamme oli nimittäin hankkia viikonlopuksi ja samalla tupaantuliaislahjaksi opiskelutovereillemme pikku pönikkä tuota jaloa paikallisjuomaa, johon ehdimme viikonloppuna jo kovasti mieltymään. Mitähän mahtavat siihen sekoittaa? Bonzuno sanoi homman olevan hoidossa, kunhan hän vain löytää sopivan astian. Kymmenen litran vesikanisteria heilutellen lähtikin Bonzuno marulanhakuhommiin. Olimme tilanneet noin viisi litraa, mutta saimmekin seitsemän. No, eipä tuo haitannut, koska hinta oli kuitenkin sama, eli 40 emalangenia. Mielestämme kohtuullinen litrahinta, noin 0,57€.
Pönikän saatuamme olikin päivämme toimistolla valmis päättyväksi ja lähdimme talsimaan kämpille. Vastaan tulleet toimiston tytöt hieman ihmettelivät melko kookasta juoma-astiaamme ja kysyivät mitä varten se on hankittu? Todettuamme juoman olevan meille viikonlopuksi olivat tytöt sitä mieltä, että saattaa pojilla olla aamulla pää kipeänä. Tai ainakin näin me ymmärsimme tokaisun: "You are going to die." Saa nähdä. Se selvinnee seuraavassa jaksossa. Tai oikeastaan sitä seuraavassa. Koska seuraavassa jaksossa ollaan ahkeria koululaisia.
Illalla jälleen ruokaa ja elokuva. Aamulla Manziniin, haastatteluhommeleihin sekä viikonlopun viettelyyn.
Perjantai 12.3.2010
Aamu valkeni meidän osaltamme hyvissä ajoin, koskapa matkamme suuntautui suoraa päätä kohti Manzinia, missä meidän oli tarkoitus olla jo yhdeksän maissa. Täälläpä matkaan on varattava aina reilusti aikaa ja näinhän me tehtiinkin. Vaikkapa olimmekin jo klo 7.30 lähtökuopissamme, meni kaikkeen matkusteluun kuitenkin sen verran aikaa, että saavutimme Manzinin vasta noin klo 10.15. Toisaalta täällä päin se ole niin tarkkaa, joten eipä tuo alkuperäistä aikataulusta myöhästyminen paljon haitannutkaan.
Perille päästyämme suuntasimme Manzini Youth Careen, jossa käväisimme tutustumiskäynnillä ja samalla tarkoituksenamme oli tehdä opinnäytetyötämme varten ensimmäinen haastattelu. Siinäpä mielessä meillä kävikin oikein hyvä onni, sillä törmäsimme heti alkajaisiksi paikan pomomieheen, father Larry McDonaldiin, jota toivoimme myös pääsevämme haastattelemaan. Larryhan olikin sitä mieltä, että sehän vaan passaa. Ihan heti klo 14. Sitä ennen ehdimmekin käydä sitten katselemassa paikan toimintaa sekä haukkaamassa hieman ruokaa nälkäisinä kurniviin vatsoihimme. Klo 14 aloitimme haastettelumme ja koska Larrylla oli asiaa melkoisen paljon, meni meillä aikaakin aina toista tuntia. Tuli kyllä hyvää materiaalikin. Kerrassaan.
Päivän opiskeluosuus oli näin ollen onnellisesti takana ja olimme valmiit siirtymään viikonloppuun. Kaupungilta bongasimme opiskeluystävättäremme, minkä jälkeen suuntasimme kaupan kautta viikonlopun majapaikkaamme, joka sijaitsi pikku matkan päässä kaupungin keskustasta, Ngwane Parkissa. Majatalon nimi ei kyllä mieleen jäänyt, mutta ehkäpä se paljastetaan myöhemmin. Joka tapauksessa paikka oli kahden Sitekissä vietetyn viikon jälkeen erittäin mukavaa ja tervetullutta vaihtelua uima-altaineen ynnä muine mukavuuksineen. Paikalla pyöri myös paljon mukavia ihmisiä, kuten paikan omistajatar sekä tämän poikaystävä ja tämän serkkuja sun muita. Kaikkien statuksesta ei aivan täyttä selvyyttä kyllä jäänyt, mutta erittäin mukavaa porukkaa.
Ilta vierähtikin altaassa lötkötellen, grillaillen sekä tietysti matkassamme tuomaa marulaa palan painikkeeksi nautiskellen. Hyvin itsemme tankattuamme siirryimmekin tutustumaan paikalliseen yöelämään, jonne majapaikkamme väki meidät ystävällisesti kuljetteli. Hauskaa oli siellä rutkasti aina aamun pikkutunneille saakka.
Lauantai 13.3.2010
Edellisen illan aikaiseksi venyneestä kotiinpalusta johtuen tuli myös heräämisajankohdalle hankittua aivan uusi ennätys täällä olomme aikana. Nukuimme nimittäin lähes klo 12:een saakka. Siitäpä sitten suuntasimmekin sitten opiskelijatovereidemme Niinan ja Hetan kera kaupungille pyörähtämään. Sieltä tarttui mukaan hieman kenkiä ja sen sellaista, joten kylläpä nyt kelpaa jälleen tepastella. Valitettavasti lauantaipäivän johdosta oli suuri osa kaupoista ehtinyt jo mennä sulki, joten vielä joutunemme Manziniin toisenkin ostoskierroksen tekemään.
Palailimme takaisin kämpille noin klo 17 ja siellä oli siihen mennessä pikkuhiljaa loputkin tytöt alkaneet heräilemään. Ilta kuluikin sitten melko pitkälti jälleen samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Tulipahan myös grillattua ehkäpä tähän mennessä parasta täällä syömäämme lihaa. Se oli nam! Illan myöhäisemmmillä tunneilla osa porukasta lähti jälleen tutustumaan uusiin paikallisiin menomestoihin. Osa jäi meidän kämppäämme tutustumaan Villen kanssa kehittelemäämme uuteen hienoon korttipeliin, jossa seikkailevat muun muassa Villi-Ira, taka-kakkonen sekä muuta mukavaa. Peli osoittautuikin oikein hyväksi menestykseksi, joten aivan hukkaan ei liene Sitekissä viettämämme luppoaikakaan mennyt.
Lopun revohkamme palattua riennoistaan, olikin aika painua jälleen unten maille.
Sunnuntai 14.3.2010
Sunnuntaina ei enää niin paljon nukuttanutkaan, joten hieman väsymystä oli aamupäivästä ilmassa. Iltapäivästä, kun kaikki olivat viimein valmiina lähtöön, suuntasivat tyttöset kohti lasitehdasta ja me pojat takaisin kohti Sitekiä. Sangen mukavasta viikonlopusta uupuneina olimme tosin Sitekiin paluusta hieman apealla tuulella, mutta eipähän meillä täällä enää olekaan kuin pari viikkoa Sitekiä jäljellä. Kesää on sitäkin enemmän. Ilta menikin jälleen tutuissa merkeissä elokuvan sekä ruokailun parissa ja ajoissa nukkumaan menemällä. Sellaista se on sunnuntaipäivän viettäminen Sitekissä.
Aamulla lähdimme kokeilemaan meille täysin uusia ja tuntemattomia paikallisliikennereittejä, joiden avulla oli tarkoituksemme sukkuloida Sitekistä Mbabaneen. Näinhän me sitten teimmekin. Saimme kyydin lapsikylästä Sitekiin Khabolta ja hyppäsimme linja-autoasemalla ensimmäiseen Manziniin matkalla olevaan linja-autoon. Täällähän nämä paikallisliikennevälineet lähtevät silloin, kun ne tulevat täyteen, joten hetken jouduimme odotelemaan. Odotus ei kuitenkaan ollut pitkä ja pian se palkittiinkin tunnelmallisella linjurikyydillä. Manzinissa siirsimme ensin itsemme toiselta asemalta toisella, jonka jälkeen olimmekin kaukaa viisaita ja tyrkkäsimme itsemme hieman uudehkomman sekä tilavamman näköiseen kombiin, joka kuljetteli meidät ja viikonlopun matkatavaramme suhteellisen tuskattomasti perille Mbabaneen.
Oikeaan kaupunkiin saavuttuamme suuntasimme suoraa kyytiä Cafe Lingoon viettämään laatuaikaa internetpalveluiden parissa. Odottelimme samalla tyttöjä saapuvaksi käsityömarkkinoilta, jotta he voisivat meidät johdatella seuraavan yön majapaikkaamme. Kunhan neitoset vihdoin viimein markkinahumun pyörteistä saapuivat, käväisimme yhteistuumin lähes koko opiskelijaedustajistomme kanssa syömäpuuhissa sitten kaupan kautta kohti Bambasos-nimistä majoitustaloa, jossa oli siis tarkoitus seuraava yö viettää.
Iltaa oli tarkoitus viettää ensin Bombasoksessa ja sen jälkeen siirtyä porukalla Swazimaan mainioimpaan menomestaan House On Fireen, mutta koskapa siellä ei kuulemma oikein olisikaan ollut kyseisenä iltana mitään erikoisempaa menoa ja meininkiä, päädyimmekin viettämään illan siellä missä olimmekin, elikkäs Bombasoksessa. Niinpäs sen sitten teimmekin, eläimiä silitellen sekä hieman olutta siemaillen ja kitaraa hipelöiden.
Sunnuntai 28.2.2010
Aamusella heräilimme reippain mielin ja pääsimme nautiskelemaan pitkästä aikaa hieman monipuolisemman aamupalan, jonka Niina sekä Heta meille ystävällisesti taikoivat. Siihen kuului muun muassa leipää sekä kaiken sortin vihanneksia. Hyvää oli. Lopun aamupäivää palvoskelimme vielä aurinkoa yatzy- sekä korttipelien merkeissä. Sitten kaupungin kautta takaisin Sitekiin, jonne ehdimme vielä hieman auttamaan uuden toimistorakennuksen pihankunnostustalkoisiin. Iltasyöminkien sekä elokuvan jälkeen unten maille. Siinäpä se sitten sunnuntaipäivä olikin pähkinänkuoreen sullottuna.
Maanantai 1.3.2010
Maanantaina heräsimmekin jälleen anivarhain suunnataksemme kohti uutta hektistä toimistopäivää. Paikalle oli tarkoitus saapua myös koko SOS-lapsikylien regional director, elikkäs aikas iso pamppu näissä piireissä. Tämänpä vuoksi olikin koko toimiston väki, johon oli liittynyt myös uutta työvoimaa ainakin parin assistentin tai muun vastaavan sekä kokin verran, melkoisen täpinöissään koko aamupäivän. No, herra regional director peruikin tulonsa, joten loppupäivänä ei paljon ihmeitä tapahtunut. Aamupäivällä aikamme kului muun muassa uusien tietokoneiden johtoja oikeisiin reikiin tökkiessä sekä päivän lehteä lukiessa. Jahka talon auto taas jostain palautuisi, oli meidän tarkoitus lähteä Herran Ison-Herran kanssa Sitekiin noutamaan pyykinpesukonetta varten sopivaa välikappaletta hanan ja putken väliin. Koskapa toimistolla ei meille puuhaa ollut palasimme talolle odottelemaan, että auto palaisi. Herra Iso-Herra lupasikin meille soitella, kun on lähdössä.
Lounasajan koitettua, päätimme lähteä katsomaan, josko toimistolla olisi jälleen herkkuja tarjolla. Sinne talsiessamme saimmekin sitten todeta Herran Ison-Herran jo paukanneen kohti kaupunkia. Eipä paljon soitellut. Eikä ollut muuten lounastakaan tänään tarjolla. Pannahinen sentään. Näinpä palasimme takaisin talolle ja saimme seuraksemme pojan talosta numero kaksi. Vesseli oli sen verran nuori, ettei vielä kovasti englannin kieltä taitanut ja siksipä välillämme oli hienoinen kielimuuri. Pikkunaskali sitten lähinnä kuljeskeli pitkin iltapäivää perässämme sinne sun tänne aina siihen saakka, kun vihdoin viimein saimme kyytimme kaupunkiin ja ostoksille.
Rautakaupasta löysimmekin sopivan osan ja sen jälkeen poikkesimme vielä jalkapallo-ostoksilla sekä vartin verran kaupungin kovin hitaanpuoleista internet-yhteyttä räpeltäen. Takaisin palattuamme riensimme vielä kokeilemaan uutta hienoa palloa viereiselle kentälle, jossa pelailemassa oli noin parikymmentä paikallista nuorta miestä. Pojat ottivat meidät pelailuihinsa ilomielin mukaansa, kenties uuden hienon pallomme ansiosta, ja pääsimme näin ollen siis hippasen urheilemaan. Pelaaminen kuitenkin osoittautui ainakin vielä toistaiseksi hieman hankalaksi. Osittain tämä johtui varmasti kotimaista kelirikosta kärsivää perunapeltoa muistuttavasta kentästä, unohtamatta tietenkään siellä täällä pitkin kenttää vaanivia lehmänulostekasoja. Toisen haasteen peli-ilakoinnin yllemme heitti kovaa vauhtia laskeutuva ilta-aurinko sekä parikymmentä meille entuudestaan täysin tuntematonta sinne tänne sinkoilevaa tummaa nuorukaista. Yritäppä siinä nyt sitten muistaa saati sitten erottaa kuka mahtoikaan olla oma joukkuetoveri ja kuka ei sitten ollutkaan. Mukava oli kuitenkin päästä vähän potkiskelemaan ja jatkanemme niitä hommia jonain seuraavana päivänä. Illalla pöperöitten sekä elokuvan kautta unten maille.
Tiistai 2.3.2010
Aamulla jouduimme heräilemään huomattavan aikaisin, koska Khabon oli tarkoitus lähteä tien päälle jo kello 7.00. Sitä ennen hänen piti kuitenkin näyttää meille, minne ja kuinka suuren kompostin hän pihalleen tahtoisi. Sellainen on tänne nimittäin joka pihaan tarkoitus pykätä ja mehän reippaina poikina olimmekin sellaisen aikamme kuluksi luvanneet Khabo-tädin takapihalla tonkia. Saimmekin sitten suurinpiirtein mitat siitä mihin kohtaan ja kuinka pitkä, leveä ja syvä kuoppa kompostia varten pitäisi kaivaa. Tämän jälkeen palasimme vielä sänkyyn keräilemään hieman voimia ja suuntasimme aamupalan jälkeen toimistolle kyselemään lapioiden perään.
Sieltäpä saimmekin käsiimme yhden kappaleen lapioita ja silläpä oli sitten pärjättävä. Ja sitten kaivuuhommiin. Ennen kaivamisen aloittamista siirsimme kuitenkin pyykkikoneen pelipaikoille, elikkäs takapihan terassille, joka on ainoa paikka, missä sitä voi täällä oikeastaan käyttää. Laitoimmekin parin viikon aikana kertyneen pyykkivuoren pyörähtelemään ja suunnistimme hyvin rasvattuina sekä innokkaina kohti kompostityömaata. Siihenpä se innokkuus sitten lopahtikin. Totesimme maan nimittäin olevan sen verran kovan puoleista, ettemme ehkäpä ihan lounasaikaan ehtisikään Nelsonia toimistolle moikkailemaan.
Ja emmepä muuten ehtineetkään. Reilun seitsemän tunnin työn tuloksena saimme aikaan jo melkein puoliksi riittävän suuren ja melkein riittävän syvän kuopan. Toki päivän saldona oli myös paljon puhtaita vaatteita, sitäkin enemmän kotimaisia kirosanoja, muutamia rakkuloita sekä mukavaa ruskettautumista. Täytyypä todeta, että näin kovaa maata ei ole aikaisemmin vastaan tullutkaan. Varmaan olisimme kallioonkiin löllömmin kaivautuneet kuin Swazimaalaiseen savimaahan. Huomenna jatkamme hommia ja toivottavasti saamme käyttöömme lapion lisäksi ehkäpä toisen lapion tai vielä onnekkaamman päivän osuessa kohdalle kenties jonkin sortin hakun tai muun vastaavan. Kyllä alkaa savet saamaan kyytiä. Tai sitten ei.
Ja elokuvan kera unten maille.
Keskiviikko 3.3.2010
Keskiviikkona ei ollutkaan sitten ollenkaan kaivuuhommeleihin sopiva päivä. Ei sitten yhtään. Oli nimittäin hieman sateista, mikä tarkoitti myöskin sitä, että maasto täällä muuttuu melkoiseksi mutavelliksi. Eikä sitä ilman aurinkoa muutenkaan sovi lapiota heilutella, sillä pitäähän sitä vähän väriäkin kerätä mieheen jos toiseenkin. Eli ei paljon muuten kaiveltu.
Päivän kohokohta olisikin sitten nyt vihdoin viimein tapahtuvaksi luvattu sekä herra Regional Directorin että rouva National Directorin vierailu. Sitäpä sitten toimistolla odottelimme ihan koulutehtävien parissa. Ruokaakin oli luvassa, jahka arvon vieraat suvaitsisivat saapua. Normaalistihan lounas onkin täällä noin klo 13. Vieraatpa sitten saapuivatkin noin klo 16, minkä jälkeen heitä käytettiin kiertelemässä pitkin poikin lapsikylää ja kylää sen ympärillä, joten ruokailu sai edelleen odotella.
Lähdimmekin reippaina, vaikkakin kurnivin vatsoin, mukaan tilustenmittailutouhuun ja pääsimmekin samalla näkemään herran kyläyhteisön vanhimman sekä myöskin maistamaan hieman vanhaa kunnon kotitekoista marula-olutta, joka kyllä maistui enemmänkin viiniltä. Ilmeisesti se valmistetaan marula-nimisestä hedelmästä, jota saimme myöskin maistaa. Hyvää oli sekin, joten eipä ihme, että oli juomakin pitkälti suun muotoista. Herra Iso-Herra, Nelson, kertoi meille, että tämä marula-juoma on noin 40% vahvuista ja vertasi sitä vodkaan? Meidän mielestämme se ei kylläkään voi pitää paikkaansa, vaikkakin muun muassa toimiston Will Smith olikin koko loppupäivän kovasti hilpeällä tuulella yhden siemauksen tuota jaloa luonnontuotetta maistettuaan. Launtainapa tuokin päästäneen sitten todellisuudessa toteamaan. Silloin on nimittäin tarkoitus mennä toimiston setien kera katsastamaan kuningasta Hlanessa järjestettäviin megabileisiin, jotka ilmeisesti liittyvät jotenkin juuri tähän marula-juomaan ja siihen, että kuninkaalle sitä näissä juhlissa tarjoillaan. Eli janoisin suin kohti lauantaita.
Ruokaakin saatiin sitten jotakuinkin seitsemän jälkeen ja sitten kotiin ja elokuvan jälkeen unten maille.
Torstai 4.3.2010
Torstaina piti lähteä jälleen FSP- elikkkäs Family Strenghtening Project -hommiin, koska vanha kunnon Bonzuno, jonka kanssa meidän niitä hommeleita pitäisi tehdä, oli jälleen paikalla. No, koskapa Bonzuno oli aivan pallo hukassa koko päivän, emmepä sitten lähteneetkään. Saimme tosin hyvää aikaa saattaa eilen aloitetut koulutehtävät loppuun, joten aivan hukkaan ei toimistolla notkuminen mennyt.
Illalla ei sitten talolla ollutkaan sähköä pistorasioissa, joten saimme lähes kaikista sähkövempaimistamme akut loppumaan. Lisäksi olimme jälleen pitkään varsin nälkäisinä, koska emäntämme Khabo oli miehensä Joshuan, joka on täällä nyt viikon verran kyläilemässä, kanssa jossakin liesussa ja toivoimme, että hän tietäisi miten sähköä saadaan hoidettua ja ehkäpä olisi sitten voinut meille kokkaillakin. No, lopulta heidän palattuaan kävikin ilmi, että vaikka talon kaikki muut pistorasiat olivatkin pimeinä, hella olisi kyllä pelittänyt, joten olisimmekin ruokaa voineet tehdä... Pitänee ensi kerralla kokeilla kaikki vekottimet läpi. Vähän muutenkin otti pannuun, kun oltiin nälkäisiä ja sitten jouduttiin kaiken kukkuraksi vielä itse kokkailemaan. Panimme pannulle rokkikukkomakkaraa ja syötyämme pehkuihin odottelemaan seuraavan päivän kaivuu-urakkaa. Eipä ollut elokuvailta, koskapa ei ollut sähköä. Tulipahan kuitenkin sävellettyä yksi hieno Lord Of The Rings -aiheinen kappale. Pöh.
Perjantai 5.3.2010
Sadekelit jatkuu. Tai yöllä siis oli satanut ja pihapiiri jälleen sangen mutaisena. Eipä siis taaskaan paljon kaiveltu. Toimistolla notkuttiin aamupäivä ja käväistiin vähän Sitekissä datailemassa ja ostamassa illaksi herkkuja. Huomenna marulan pariin.
Lauantai 6.3.2010
Marula seremonia
Aamusella ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, koskapa olimme lähdössä marula-seremoniaan, missäpä itse herra kuningaskin tulisi paikalla olemaan ja ehkäpä meillekin suvaitsisi vilahtaa. Lähdönhän meillä pitikin olla noin kahdeksan tai yhdeksän aikaan eli toisin sanoen odottelimme hieman yli kymmeneen, kunnes oli aika liikahdella kohti juhlapaikkaa. Aivan suunnitelmien mukaan ei matkanteko lähtenyt kuitenkaan käyntiin, sillä eipä saanut Bonzuno firman uutta hienoa kombi-bussia käyntiin. Tovin asiaa ihmeteltyämme siirryimmekin sitten vanhan kunnon Hiluxin takakonttiin ja pääsimme vihdoin matkaan.
Matka olikin jälleen kovasti jännittävä, koskapa istuskelimme Hiluxin takaluukussa kolmen naispuolisen sekä yhden miespuolisen kyläläisen kanssa, emme kuitenkaan liiaksi joutaneet pelkäämään, sillä tunnelma oli tiivis ja matkanteko sangen vauhdikasta. Hlanen eläinpuiston nurkilla sijaitsevalle juhla-alueelle johtava tie oli tietysti myöskin täynnä monttuja ynnä muuta mukavaa, kuten lehmiä. Perillepä kuitenkin päästiin ja tunnelma paikan päällä oli suorastaan festivaalimainen. Ihmisiä paikalla oli rutkasti ja suurin osa pukeutuneina paikalliseen juhla-/ kansallisasuun. Lisäksi paikalla oli eniten virkavaltaa, lähinnä poliiseja sekä sotilaita, unohtamatta kuitenkaan pommiryhmää sekä palokuntaa. Koskapa kuningas olisi myöskin paikalla oleva, olivat turvatoimetkin melko kovaa luokkaa.
Varsinaiseen juhlahumuun emme kuitenkaan vielä tietenkään ehtineet liittyä, koska lähdimme vielä Bonzunon sekä kyläyhteisön johtajaherran kera tankkaamaan autoa sekä hankkimaan hieman purtavaa. Matkan piti olla kestoltaan lyhyenpuoleinen, mutta tuttuun tapaan erinäisten ylimääräisten koukkausten ynnä muiden vuoksi kesti retkemme ainakin kolmatta tuntia ja juhlapaikalla olimme takaisin noin klo 16. Autoiluretki antoi meille toki uusia hienoja kokemuksia, kuten sokeriruo'on nakertamista, ensimmäinen täällä näkemämme, tosin jonkun hieman yliajama, käärme sekä kirahvit, joita pääsimme myös moottoritien varressa pällistelemään. Eipä mennyt hukkaan sekään automatkailu, jos siitä nyt jotain positiivista pitäisi koettaa löytää. Muuten emme niin kovasti melko päämärättömältä tuntuneelta autoilusta pitäneet.
Takaisin seremonia-alueelle rymähdettyämme palloilimme tovin ympäriinsä pällistellen pikkuhiljaa itse pääkallopaikkana toimivalle kentälle kerääntyviä erikokoisia paikallisnaisista koostuvien ryhmien tanssia sekä kuulostellen heidän laulantaa. Tovihan siinä vierähti, kun, jos ei nyt aivan tuhansista niin ainakin sadoista, naisista koostuva seremoniakulkue kentälle pääsi ryhmittäytymään. Sen jälkeen seurasimme kinkereitä kentän laidalla, ihan kyllästymiseen asti. Pitkät oli riennot, mutta myöskin hienot sekä eksoottiset. Kuningas tosin tuppasi koko shown ajan nököttämään teltassaan, joten hänen korkeuttaan emme päässeet oikein kunnolla tarkastelemaan. Se jääköön siis tuonnemmaksi.
Marula seremonia Pari tuntia hulinoita pällisteltyämme soitimme jälleen Bonzunolle ja kerroimme, että olisimme valmiita lähtemään takaisin kotia kohti. Kuljettajamme lupasikin olla vartin päästä paikalla, joten emme joutuneet odottelemaan kuin jotakuinkin tunnin verran. Aika kului kuitenkin tällä kertaa huomattavan rattoisasti, koska vietimme sitä parkkipaikalta meidät bonganneen herran Makagulan sekä tämän perheenjäsenten, ystävien ja tuttujen seurassa marulaa maistellen. Se oli maukasta. Paljon tuli myös naimatarjouksia, joten saattaa olla, että Villellä Swazimaan retki hieman pitenee ja sukunimi vaihtuu Makagulamaisemmaksi. Tai sitten ei. Erittäin mukavia ihmisiä tapasimme jokatapauksessa sekä tietysti myös yhden kappaleen jokaisille festareille kuuluvia känniääliöitä. Perusmeininki siis. Paitsi, että Swazimaalaisin vivahtein.
Marulaa herra Makagulan seurassa!
Bonzunon vihdoin viimein saavuttua palailimme kotia kohti ja vietimme lopun iltaa kiltisti kotona korttia lyöden sekä olutta siemaillen.
Sunnuntai 7.3.2010
Sunnuntai tulikin heti lauantain jälkeen ja sunnuntai oli muuten lepopäivä. Ei tehty mitään. Paitsi katsoimme rutkasti televisiota. Illallapa olikin taas ruokaa ja elokuva.
Maanantai 8.3.2010
Kaiveluhommelit jatkuivat. Tällä kertaa tosin huamattavasti suuremmalla tehokkuudella, sillä lapion lisäksi saimme kaveriksemme hakun. Kyllä alkoi kuoppa kaivautua vallattoman hienosti! Noin kolmessa tunnissa saimme saatettua työmme loppuun, kaivettuamme ainakin kaksi kertaa enemmän kuin edelliskerralla, jolloin kaivuutunteja oli paljon enemmän. Kuopasta löytyi myöskin skorpioni, joten eläimiäkin pääsimme jälleen näkemään.
Iltapäivästä riensimme vielä Sitekiin käyttämään internet-palveluita. Loppupäivä menikin sitten jälleen lötkötellen ja illalla ruokaa sekä elokuva.
Tiistai 9.3.2010
Aamusella odoteltiin koordinaattoriamme Kyöstiä käymäsilleen ja kyllähän se Kyösti sieltä sitten tulla tupsahtikin pikku haahuilun jälkeen oikeaan paikkaan elikkäs tänne näin. Kyöstin kanssa tovin rupateltuamme kävimme vielä näyttämässä hänelle lapsikylän maita ja mantuja, minkä jälkeen hänen olikin jo kiireen vilkkaa jatkettava matkaansa takaisin kohti Mbabanea.
Koska Kyöstin vierailun jälkeen ei ollutkaan tiedossa mitään sen kummempaa tekemistä, päätimmekin pitää jo perinteeksi pikkuhiljaa muodostuvan tiistaisen pyykkipäivän. Illalla teimmekin vielä ruokaa, nimittäin meat-macaroni-boxia, ja sepäs olikin vaihteeksi oikein maukasta.
Keskiviikko 10.3.2010
Keskiviikko oli kaivelua pullollansa. Tehtiin kuoppa. Kolmessa ja puolessa tunnissa. Helvetin iso kuoppa. Aamulla piti kylläkin ennen kuopankaivelua päästä jo opinnäytetyön kimppuun. Eipäs päästy, joten teimme kuopan. Huomenna ei tehdä. Käsissä on rakkoja ja sielu on väsynyt. No, ainakin kuopankaivelutaidot ovat kehittyneet jo melkoisen hyviksi. Seuraava kuoppa tullee valmiiksi ehkä vieläkin reippaammin.
Tosimiesten hanskamuotia
Eipäs päästy vielä iltapäivästäkään tekemään opinnäytetyötämme ja siihen liittyvää haastattelua, koska täällä on niin kovin hektistä jälleen... Harmillista. Ehkäpä huomenna sitten. Iltapäivä kului toimistolla kuunnellen Il Divoa sekä Bryan Adamsia. Wilin mielestä Hard Rockia. Meidän mielestä ei. Kyllä sitä toisaalta voisi huonomminkin aikaansa käyttää. Ja viikonloppuna muuten käytetäänkin. Se on vissi.
Torstai 11.3.2010
Tänään olimme jo etukäteen pysyä koko päivän sisällä ja olla ainakin kaivamatta yhtään mitään. Tämä siksi, että edellispäivän kaivantosessioiden jäljiltä olemme molemmat käsistämme varsin hellinä sekä rakkuloilla unohtamatta myöskään enemmän tai vieläkin enemmän palaneita selkiä. Hienosti näkyy kyllä mihin kohtaan on jäänyt rasvaa laittamatta ja mihin ei. Nyt rasvataan sitten sitäkin innokkaammin. Pitkin päivää.
Aamulla lepäilimme hieman normaalia pidempään ennen siirtymistä toimistolle. Sielläpä pääsimmekin vihdoin viimein haastattelemaan Tanjaa eli Thandeka-tätiä, joka tosin oli sitä mieltä, että meidän olisi kuitenkin ehkäpä syytä haastatella vielä sos-lapsikylien national directoria elikkäs Dudu Dlaminia. Pläräsimme Thandekan kanssa kuitenkin tähän mennessä kasaan saamamme opinnäytetyön läpi ja saimme hieman uutta mainiota lähdeaineistoa kirjalliseen työskentelyymme. Näinpä siirryimmekin tuumasta toimeen ja aamupäivä kului aina lounaaseen saakka kirjoitteluhommia pakerrellen. Sangen reipasta opiskelua siis.
Lounaan jälkeen pääsimme jälleen pyörähtämään Sitekissä pikapikaa internettaamassa. Odotellessamme kuljettajaamme pääsimme myös kuuntelemaan jonkin paikallisen hengenmiehen jorinoita suuremmista voimista. Aivan tarkkaan ei hänen viestinsä meille kuitenkaan valjennut, mutta pääpiirteittäin se meni näin: Englanninkielinen raamatun käännös on väärä ja siSwatinkielinen oikea. Setä kertoi ennen eläneensä englanninkielisen version mukaan, mutta syntyneensä sitten uudelleen ja elävänsä nyt siSwatiksi kirjoitettujen oppien mukaan. Tarkoituksenaan hänellä oli matkustaa Englantiin kertomaan tämä totuus Herran sanasta Englannin kuningattarelle, jotta vääräuskoidet saisivat pelastuksen. Nyt pitäisi vaan matkakassa saada kasaan... Vaikka DIAKissa opiskellaankin, emme kuitenkaan ryhtyneet hänen ristiretkeään rahoittamaan. Joku roti se pitää rahan vonkumisellakin olla sanon minä. Kyytimme saavuttua pääsimmekin onneksi livahtamaan takaisin toimistolle.
Törmäsimmekin takaisin saavuttuamme juuri sopivasti Bonzunoon, jonka olimme värvänneet marula-kuriiriksi. Tarkoituksenamme oli nimittäin hankkia viikonlopuksi ja samalla tupaantuliaislahjaksi opiskelutovereillemme pikku pönikkä tuota jaloa paikallisjuomaa, johon ehdimme viikonloppuna jo kovasti mieltymään. Mitähän mahtavat siihen sekoittaa? Bonzuno sanoi homman olevan hoidossa, kunhan hän vain löytää sopivan astian. Kymmenen litran vesikanisteria heilutellen lähtikin Bonzuno marulanhakuhommiin. Olimme tilanneet noin viisi litraa, mutta saimmekin seitsemän. No, eipä tuo haitannut, koska hinta oli kuitenkin sama, eli 40 emalangenia. Mielestämme kohtuullinen litrahinta, noin 0,57€.
Pönikän saatuamme olikin päivämme toimistolla valmis päättyväksi ja lähdimme talsimaan kämpille. Vastaan tulleet toimiston tytöt hieman ihmettelivät melko kookasta juoma-astiaamme ja kysyivät mitä varten se on hankittu? Todettuamme juoman olevan meille viikonlopuksi olivat tytöt sitä mieltä, että saattaa pojilla olla aamulla pää kipeänä. Tai ainakin näin me ymmärsimme tokaisun: "You are going to die." Saa nähdä. Se selvinnee seuraavassa jaksossa. Tai oikeastaan sitä seuraavassa. Koska seuraavassa jaksossa ollaan ahkeria koululaisia.
Illalla jälleen ruokaa ja elokuva. Aamulla Manziniin, haastatteluhommeleihin sekä viikonlopun viettelyyn.
Perjantai 12.3.2010
Aamu valkeni meidän osaltamme hyvissä ajoin, koskapa matkamme suuntautui suoraa päätä kohti Manzinia, missä meidän oli tarkoitus olla jo yhdeksän maissa. Täälläpä matkaan on varattava aina reilusti aikaa ja näinhän me tehtiinkin. Vaikkapa olimmekin jo klo 7.30 lähtökuopissamme, meni kaikkeen matkusteluun kuitenkin sen verran aikaa, että saavutimme Manzinin vasta noin klo 10.15. Toisaalta täällä päin se ole niin tarkkaa, joten eipä tuo alkuperäistä aikataulusta myöhästyminen paljon haitannutkaan.
Perille päästyämme suuntasimme Manzini Youth Careen, jossa käväisimme tutustumiskäynnillä ja samalla tarkoituksenamme oli tehdä opinnäytetyötämme varten ensimmäinen haastattelu. Siinäpä mielessä meillä kävikin oikein hyvä onni, sillä törmäsimme heti alkajaisiksi paikan pomomieheen, father Larry McDonaldiin, jota toivoimme myös pääsevämme haastattelemaan. Larryhan olikin sitä mieltä, että sehän vaan passaa. Ihan heti klo 14. Sitä ennen ehdimmekin käydä sitten katselemassa paikan toimintaa sekä haukkaamassa hieman ruokaa nälkäisinä kurniviin vatsoihimme. Klo 14 aloitimme haastettelumme ja koska Larrylla oli asiaa melkoisen paljon, meni meillä aikaakin aina toista tuntia. Tuli kyllä hyvää materiaalikin. Kerrassaan.
Päivän opiskeluosuus oli näin ollen onnellisesti takana ja olimme valmiit siirtymään viikonloppuun. Kaupungilta bongasimme opiskeluystävättäremme, minkä jälkeen suuntasimme kaupan kautta viikonlopun majapaikkaamme, joka sijaitsi pikku matkan päässä kaupungin keskustasta, Ngwane Parkissa. Majatalon nimi ei kyllä mieleen jäänyt, mutta ehkäpä se paljastetaan myöhemmin. Joka tapauksessa paikka oli kahden Sitekissä vietetyn viikon jälkeen erittäin mukavaa ja tervetullutta vaihtelua uima-altaineen ynnä muine mukavuuksineen. Paikalla pyöri myös paljon mukavia ihmisiä, kuten paikan omistajatar sekä tämän poikaystävä ja tämän serkkuja sun muita. Kaikkien statuksesta ei aivan täyttä selvyyttä kyllä jäänyt, mutta erittäin mukavaa porukkaa.
Ilta vierähtikin altaassa lötkötellen, grillaillen sekä tietysti matkassamme tuomaa marulaa palan painikkeeksi nautiskellen. Hyvin itsemme tankattuamme siirryimmekin tutustumaan paikalliseen yöelämään, jonne majapaikkamme väki meidät ystävällisesti kuljetteli. Hauskaa oli siellä rutkasti aina aamun pikkutunneille saakka.
Lauantai 13.3.2010
Edellisen illan aikaiseksi venyneestä kotiinpalusta johtuen tuli myös heräämisajankohdalle hankittua aivan uusi ennätys täällä olomme aikana. Nukuimme nimittäin lähes klo 12:een saakka. Siitäpä sitten suuntasimmekin sitten opiskelijatovereidemme Niinan ja Hetan kera kaupungille pyörähtämään. Sieltä tarttui mukaan hieman kenkiä ja sen sellaista, joten kylläpä nyt kelpaa jälleen tepastella. Valitettavasti lauantaipäivän johdosta oli suuri osa kaupoista ehtinyt jo mennä sulki, joten vielä joutunemme Manziniin toisenkin ostoskierroksen tekemään.
Palailimme takaisin kämpille noin klo 17 ja siellä oli siihen mennessä pikkuhiljaa loputkin tytöt alkaneet heräilemään. Ilta kuluikin sitten melko pitkälti jälleen samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Tulipahan myös grillattua ehkäpä tähän mennessä parasta täällä syömäämme lihaa. Se oli nam! Illan myöhäisemmmillä tunneilla osa porukasta lähti jälleen tutustumaan uusiin paikallisiin menomestoihin. Osa jäi meidän kämppäämme tutustumaan Villen kanssa kehittelemäämme uuteen hienoon korttipeliin, jossa seikkailevat muun muassa Villi-Ira, taka-kakkonen sekä muuta mukavaa. Peli osoittautuikin oikein hyväksi menestykseksi, joten aivan hukkaan ei liene Sitekissä viettämämme luppoaikakaan mennyt.
Lopun revohkamme palattua riennoistaan, olikin aika painua jälleen unten maille.
Sunnuntai 14.3.2010
Sunnuntaina ei enää niin paljon nukuttanutkaan, joten hieman väsymystä oli aamupäivästä ilmassa. Iltapäivästä, kun kaikki olivat viimein valmiina lähtöön, suuntasivat tyttöset kohti lasitehdasta ja me pojat takaisin kohti Sitekiä. Sangen mukavasta viikonlopusta uupuneina olimme tosin Sitekiin paluusta hieman apealla tuulella, mutta eipähän meillä täällä enää olekaan kuin pari viikkoa Sitekiä jäljellä. Kesää on sitäkin enemmän. Ilta menikin jälleen tutuissa merkeissä elokuvan sekä ruokailun parissa ja ajoissa nukkumaan menemällä. Sellaista se on sunnuntaipäivän viettäminen Sitekissä.
Heippa ja terveisiä täältä koti-suomesta.Aurinko se paistaa täälläkin just nyt. Oliko niillä kansantanssijoilla pölyhuiskat unohtunut käteen?Pitkiä kirjeitä olette kirjoitelleet,kiva lukea teidän kokemuksista.Jatkoja terveisin anoppi
VastaaPoistaUskaltaiskohan sitä Marulaa maistaa...?!? :D
VastaaPoistaHyvä, että on jeesusteippiä mukana! Ja toi lyhennetty shortsimallihan vois vaikka siirtyä Suomenkin kesään :D
VastaaPoista